IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Harrastukset
Perustettu
11.6.2005
Tilastot
Käyntejä: 6 117 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 6
Koko
185 jäsentä
Tyttöjä: 119 (65 %)
Poikia: 66 (35 %)
Keski-ikä
36,8 vuotta
Otos: 117 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 36,4 vuotta
Poikien keski-ikä: 37,6 vuotta

Jäsenet (185)

-car0-XarzithRemediajadheKriosjarmo-itikkaMikamies^Häjyy^Akka^YushikoSieggisLegend_RockAegoOinas^MythicSJKmiku80YOURS

WespaMikä on sinun totuutesi?Luonut: WespaKeskiviikko 17.06.2009 04:44

Löysin totuuden.
Se ei ole yhteiskunnan totuus.
Se ei ole koulutuksen totuus.
Se ei ole ministerien ja valtion totuus.
Se ei ole opettajien totuus.

Se on oma sisäinen totuuteni.
Se on sydämeni totuus.
Oma valoni.

Kuuntele sisintäsi, niin sinäkin löydät oman totuutesi.
Kuuntele sydäntäsi, niin löydät valon.
Neljä silmää kohtaavat, toisensa hohtavat.

Lämmin katse sisälle uppoutuu, sieluun syvälle sukeltaa.
Aika pysähtyy, kaikki turha unohtuu, on aika rakastaa.

Sielunkumppani edessäni, siivet selässä.
Menneisyys takanani, uusi tie edessä.

Yhdessä kuljemme, maailman luomme.
Yhdessä rakastamme, uuden maailman määrittelemme.

Liity seuraamme, luodaan se yhdessä.
Tuntee, sen tuntee
ettei muka mitään tunne?
hämmentynyt on
kun tyhjyyttä kodikseen luulee
häilyvä ja erehtyväinen
kunhan menen sisemmälle
näen sen, enkä huku
itseäni syvemmälle
niin kirjavaa ettei aina tohdi kirjoittaa
kuin ottaisi mielestään mittaa
mutta en tohdi pukea päälleni
sankarin viittaa
vaan juoksen laiturilla kunnes hyppään virtaan
en anna näiden kaaoksen hetkien valua ohitseni -
koskettamatta.

WespaMatkaLuonut: WespaTorstai 11.06.2009 05:03

Muistatko matkan viimekertaisen?
Sen kauniin ja hiljaisen.

Sen jossa halusit olla sinä.
Sen jossa olit sinä.

Muistatko omat valintasi?
Muistatko omat tekosi?

Matkaltasi päädyit uutteen paikkaan kokemaan.
Uusien kokemuksien kautta oppimaan.

Ihmisenä aikaa nyt maapallolla viettelet.
Miten aikasi kuluttelet?
Mitä päätöksiä teet?

Mikä on tämän elämäsi matka?
Sen päätöksen teet taas sinä itse.

VestigeKulkuri ja KuolemaLuonut: VestigeKeskiviikko 10.06.2009 23:16

Kulkuri matkallansa kerran kohtasi Kuoleman.
”Matkamies, näetkö koivikon takaa jo siintävän sataman?”
”Oi en minä satamaan halua vaan tunturille erakkotuvan!
Vaivaiskoivun varsille vajoaisin ja opettelisin elämään.
Voi Kuolema, jos minä merille lähden niin sille tielle jään,
Ja kotirantaakin aalloilla alan liian helposti ikävöimään!”
”Matkamies raukka, olet kotirantaasi paennut jo kauan,
sydämesi repinyt ja takonut riekaleisiin syyllisyyden sykkivän naulan!
Tokihan jo janoat päästä lepoon laineina liekkuvan haudan!”
”Oi Kuolema, nuori kun olen, ajatuskin ahdistaa!
Tahtoisin vain sen tunturitorpan ja rauhaa torkahtaa,
mutta kanssasi kerran, sen vannon, vielä vaellan kohti satamaa.”
Mitä minä olenkaan itselleni tehnyt?
Kaatunut kullatulta kadulta
(Ah, minä muistan vielä sen loiston!)
Ryteikössä rämpinyt
Sulkenut sydämeni anteeksiannolta
(Oi jumalani, sallithan toiston!)

Mitä minä olenkaan itselleni tehnyt?
Langennut platinaisilta laatoilta
(Se tie oli niin suora!)
Nälässä sydäntäni syönyt
Katkaissut siivet tulevaisuudelta
(Herra, tämä nykyinen polkuni on ohut kuin nuora!)

Mitä minä olenkaan itselleni tehnyt?
Kompuroinut kultaiselta kiveykseltä
(Se hohto häikäisi silmät!)
Tuhoon mahtini syössyt
Repinyt raajat elämältä
(Oi, anna minulle voimaa kohdata polut pimeät!)
Jään.

miksi valehdella väärinpäin
että sun on hyvä olla näin
kun et sanotuksi sitä saa
et edes sanaa ihan muutamaa
siihen yksin seisomaan jäät
et kai itsekään tiedä mitä näät
kun katsot sisälle sun pään.

minä silti tähän odottamaan jään.
Viuluniekat soittavat joen kuohuvalla virralla
verhoutuneena levään ja lumpeenlehviin.
Käyräkärkitöppöset aaltojen huteralla sillalla
kostuvat kiihkeän tangon tahtiin.
Viulut vinkuvat yöhön kesäkuun tuoksuvaa huumaa
halki suloisen keveän ilman
sävel vallaton kiusoittelee tuulta kuumaa
jouset tanssivat sormissa viikarin kahdeksan.

Viuluniekkojen soitto kantaa yli tummana virtaavan veden
joen pientareen yli varjoisaan koivupuulaaksoon
luokse alakuloisen leiritulen,
matkamiehen matkalla perikatoon.
Viulut vaikertavat valituslauluin kesäpäivälle katoavaisuutta
kulkurin korvissa soimaava sointi
vain ennustaa lopun tulista kiivautta.
Voi matkamies, miksi niin synkeä onkaan levottoman mielesi vointi!


Viuluniekkojen riemuinen soitanta surumielisen haikeuden saa
levälautat ja lumpeenlehdykät kuuma tuuli pyörteisiinsä pyyhkii
soittajain alastomuuden paljastaa
matkamies rannalla tulituskaansa nyyhkii.
Oi, iskeytyy tikari nuoreen rintaan!
Kun kaukana kivillä kosken otso lohia rannalle lyö,
vaipuu viulujen vaikerrus väristen virtaan
ja hiljalleen ohenee kesäkuun yö.



WespaOlet aina mielessäniLuonut: WespaPerjantai 29.05.2009 02:02

Silmiisi uppoudun, syvälle sieluusi.
Kätesi ympärille kietoudun, lempeään halaukseesi.

Pidät kiinni kädestäni, lempeästi.
Istut syliini, pehmeästi.

Yhdessä on aina valoisaa.
Vaikka on yö, niin aurinko paistaa.

Rakkaus voittaa...

TemetheusRunoilua ma-ti-yöltä.Luonut: TemetheusKeskiviikko 27.05.2009 18:44

Kosmisen tanssin kauneus koskettaa
se koskettaa niin että tekee mieli
itkeä - surun kyyneliä
kun tuntuu että askeleeni eivät
siihen sovi
näen, kuulen, tunnen ja
kokemuksesta kiinni saan
mutta tuntuu että todellinen
päräytys jää lukkojen taa
jollain keinolla ne ovet on avattava

Ei tässä pidä olla vahva -
tärkeämpää on tuntea itsensä vahvaksi
epävarmakin löytää luottamuksen itseen
kunhan on kärsivällinen ja
tapahtuneesta ilon kyyneleet itkee

Lopussa kiitos seisoo
ja eksyneinkin sielu löytää kotisatamaan
sillä näinä aikoina tapahtuu joka hetki
jotain unohtumatonta
ikuisuudessa kulkevan ohjekirja
ei löydy vastauksia etsimällä
sillä minässä on voima joka
muokkaa yhteisöämme räjäyttämään
kaikkien tajunnan

Olla osa merta, yksi pisara siitä
universaali tietoisuus sen horisontissa siintää
kun askeleet vievät kohti merta
saattaa matkallaan vuodattaa paljon verta
jälkiä jättämättä on vaikeaa kulkea
eikä se taida tähän kauneuteen kuulua
nuori ja niin viisas tapasi kuuluttaa
tietonsa määrää
ei sokrateen opit tainneet kolahtaa

Etsin kauan, niin kauan
vastauksia maailmojen ääriltä
kunnes valoni kirkastui ja sanoi:
olet jo perillä

Kun oven sille avasin, alkoi laulattaa
prosessini sai sielun maljan kuohumaan
pieraisin, hymyilin ja aloin ottaa tuntumaa
"elämä leikkikentällä on liialti unta vaan"
vaan turhaan moisia miettiä
kunhan sais voitettua demoniset viettinsä

Elämää opiskeleva ei näe syytä luovuttaa
tänä aamuna hymyilen auringolle
se ei anna sijaa ahdingolle
kun sarastaa ulos kävelen ja en mieti
mitä tekisin
koska olla tässä ja nyt oikea hetki on

Olen tässä ja nyt ja
oikea hetki on syttynyt
omistan luovan hetkeni sielun vaahtokylpyyn
vaikeudet voitan kun jumittavat tapani vaihdan
hiukkasten tanssiin, ajan ja tilan avaruusvalssiin

Kun flipata pitää ettei sekoa
taival on riemu hetken ja hämmästely
kun siemen kukkaansa puhkeaa ensi kerran
unohtuu niin usein että kaikki mikä
tapahtuu on vaan tämän kerran
ainutlaatuista.