IRC-Galleria

Kohti kauniita sointuja, rakkauden aalloilla surffaten.
Kohti kirkasta loistoa, eteenpäin kulkien.

Maistan ilmassa mansikan, tuon makean marjan.
Haistan nyt himon, tuon kauniin ja kirpeän.

Hän minulle tietä näyttää.
Onko se oikea kulkea?
Siitä otan selvää...

Kuin potkulauta, eteenpäin kuljen.
Kuin uninen orava, silmäni suljen.

Tiedän, että ei ole mitään pelättävää.
Koska minä määrittelen mitä pelätä.

Pohjalla on käyty, mutta pinnalle noustu.
Itselle hävitty, mutta voiton malja juotu.

Juhlistan tätä liikkuvaa hetkeä, teen sen aina.
Rakastan seikkailua, tätä retkeä, teen sen aina.

Ja meitä ei estä mikään eikä kukaan.

Rakkaus valon virtaa kuljettaa.
Pimeys koitti pelottaa.

Pelot ja viha illuusiota vain.
Rakkaus, ilo ja nautinto, niistä mä turvan sain.

Me uimme virrassa rakkauden.
Me näemme valon kirkkauden.

Jotkut kuitenkin vain uinuvat, itseään huijaavat.
Pian hekin heräävät aamunkoitteeseen, auringonpaisteeseen.

Katso kohti valoa, kulje valossa, ole valo.
Sukella siis kohti valoa, sillä sieltä löydät oman tiesi.
Tässä jossain piilee viisauden siemen... se olet sinä.

Audioaallot päässäni pyörivät, olemassaoloni määrittelevät.

Musiikki muuttaa elämääni, puhdistaa sieluani.
Musiikki avaa sydäntäni, muistuttaa rakkaudestani.

Tunnen värähtelyt musiikin, tunnen värähtelyt rakkauden.

Äänesi on hento ja kaunis, se on kuin musiikkia sielulleni...

Kävelen enkelten kanssa pilvien yläpuolella.
Katson ylös avaruuteen ihmettyneenä.

Aina voi matkustaa ylöspäin.
Aina voi nähdä eteenpäin.

Evoluutiota ja kehitystä.
Auringonpaistetta ja rakkautta.

Jokainen sekunti on uusi askel kohti parempaa...
Nyt on aika ottaa taas seuraava askel ja tuntea rakkaus...

nukkuminen on kivaa... mut ei aina. joskus se on ihan perseest. XD

nyt mul tuli ongelmii::

tää on vessaruno:

ystävät rakkaat jotka
täällä kakkaa, muista
toivetta tätä, toisillekkin
paperia jätä!

kiitoskiitos



moikkkamoii

Mäen laidalla


Seisoin yöllä mäen laidalla
katselin kaupunkiin

siellä katuvalot hehkuivat
hiljaisten teiden varsilla

rivitalojen pihoissa
nukkuvissa leikkipuistoissa
ja öisissä autokatoksissa

Jossain kerrostalon ikkunassa
näkyi valoa

joku ripusti yöpaidassa
pyykkiä parvekkeella

Kuu valaisi taivaan
kuuset kuiskivat vierelläni

tunsin kylmän tuulen

Tämä rinne ja humiseva metsä
koin sen rauhan

ja näin nukkuvan kaupungin

Mietin missä hän on,
joku, joka minua jossain odottaa

Yksinäiset valot
tuhansissa ikkunoissa

oletko sinä, rakkaani
jossain niistä

samassa kaipuussa
menossa nukkumaan

näkemään unia
kauniista metsän tähdistä
jotka tuulen mukana tuikkivat

joiden luona odotan
untasi ajatellen


-Sakari Mäkelä

Löysin totuuden.
Se ei ole yhteiskunnan totuus.
Se ei ole koulutuksen totuus.
Se ei ole ministerien ja valtion totuus.
Se ei ole opettajien totuus.

Se on oma sisäinen totuuteni.
Se on sydämeni totuus.
Oma valoni.

Kuuntele sisintäsi, niin sinäkin löydät oman totuutesi.
Kuuntele sydäntäsi, niin löydät valon.

Neljä silmää kohtaavat, toisensa hohtavat.

Lämmin katse sisälle uppoutuu, sieluun syvälle sukeltaa.
Aika pysähtyy, kaikki turha unohtuu, on aika rakastaa.

Sielunkumppani edessäni, siivet selässä.
Menneisyys takanani, uusi tie edessä.

Yhdessä kuljemme, maailman luomme.
Yhdessä rakastamme, uuden maailman määrittelemme.

Liity seuraamme, luodaan se yhdessä.

Tuntee, sen tuntee
ettei muka mitään tunne?
hämmentynyt on
kun tyhjyyttä kodikseen luulee
häilyvä ja erehtyväinen
kunhan menen sisemmälle
näen sen, enkä huku
itseäni syvemmälle
niin kirjavaa ettei aina tohdi kirjoittaa
kuin ottaisi mielestään mittaa
mutta en tohdi pukea päälleni
sankarin viittaa
vaan juoksen laiturilla kunnes hyppään virtaan
en anna näiden kaaoksen hetkien valua ohitseni -
koskettamatta.