IRC-Galleria

Muistan tämän hetken, kurkotan siihen nyt.
Otan kiinni tunteesta, kurkotan syvälle.

Palaan samaan tunteeseen ja liu-un eteenpäin liukkaasti, samalla salamankirkkaasti muistaen tämän hetken tärkeyden.
Ajattelen ja koen itseäni, samalla nähden tämän hetken jalouden.
Muistutan itseäni valehtelematta ajatuksistani, samalla nähden valon kirkkauden.

On joku muuri jota en näe. Ehkä se on niin ohut.
On joku este jota en koe. Ehkä sitä ei olekkaan olemassa...

Missä olet sinä jota voin rakastaa?
Missä olet sinä joka minua rakastaa?

Mieleni erämaahan
minä jo vuosia sitten eksyin,
sinne missä keväät ovat harmaita
ja tuuli lehtiä raastaa syksyin

Ryteikköjen läpi korpimetsään
minä tieni raivasin silloin,
auringon parina päivät tanssin
– kuu katsoi syyttäen illoin.

Satoi ja ei satanut
sammalmatto kastui ja kuivui.
kaikki oli nopeaa ja minä hidas,
ahven käsistäni kaislikkoon luisui.

Tunturit, suot ja korpimaat
– kaikki ne samosin,
sokeasti elämän tielle
minä etsijä vain janosin.

Kohti kauniita sointuja, rakkauden aalloilla surffaten.
Kohti kirkasta loistoa, eteenpäin kulkien.

Maistan ilmassa mansikan, tuon makean marjan.
Haistan nyt himon, tuon kauniin ja kirpeän.

Hän minulle tietä näyttää.
Onko se oikea kulkea?
Siitä otan selvää...

Kuin potkulauta, eteenpäin kuljen.
Kuin uninen orava, silmäni suljen.

Tiedän, että ei ole mitään pelättävää.
Koska minä määrittelen mitä pelätä.

Pohjalla on käyty, mutta pinnalle noustu.
Itselle hävitty, mutta voiton malja juotu.

Juhlistan tätä liikkuvaa hetkeä, teen sen aina.
Rakastan seikkailua, tätä retkeä, teen sen aina.

Ja meitä ei estä mikään eikä kukaan.

Rakkaus valon virtaa kuljettaa.
Pimeys koitti pelottaa.

Pelot ja viha illuusiota vain.
Rakkaus, ilo ja nautinto, niistä mä turvan sain.

Me uimme virrassa rakkauden.
Me näemme valon kirkkauden.

Jotkut kuitenkin vain uinuvat, itseään huijaavat.
Pian hekin heräävät aamunkoitteeseen, auringonpaisteeseen.

Katso kohti valoa, kulje valossa, ole valo.
Sukella siis kohti valoa, sillä sieltä löydät oman tiesi.
Tässä jossain piilee viisauden siemen... se olet sinä.

Audioaallot päässäni pyörivät, olemassaoloni määrittelevät.

Musiikki muuttaa elämääni, puhdistaa sieluani.
Musiikki avaa sydäntäni, muistuttaa rakkaudestani.

Tunnen värähtelyt musiikin, tunnen värähtelyt rakkauden.

Äänesi on hento ja kaunis, se on kuin musiikkia sielulleni...

Kävelen enkelten kanssa pilvien yläpuolella.
Katson ylös avaruuteen ihmettyneenä.

Aina voi matkustaa ylöspäin.
Aina voi nähdä eteenpäin.

Evoluutiota ja kehitystä.
Auringonpaistetta ja rakkautta.

Jokainen sekunti on uusi askel kohti parempaa...
Nyt on aika ottaa taas seuraava askel ja tuntea rakkaus...

nukkuminen on kivaa... mut ei aina. joskus se on ihan perseest. XD

nyt mul tuli ongelmii::

tää on vessaruno:

ystävät rakkaat jotka
täällä kakkaa, muista
toivetta tätä, toisillekkin
paperia jätä!

kiitoskiitos



moikkkamoii

Mäen laidalla


Seisoin yöllä mäen laidalla
katselin kaupunkiin

siellä katuvalot hehkuivat
hiljaisten teiden varsilla

rivitalojen pihoissa
nukkuvissa leikkipuistoissa
ja öisissä autokatoksissa

Jossain kerrostalon ikkunassa
näkyi valoa

joku ripusti yöpaidassa
pyykkiä parvekkeella

Kuu valaisi taivaan
kuuset kuiskivat vierelläni

tunsin kylmän tuulen

Tämä rinne ja humiseva metsä
koin sen rauhan

ja näin nukkuvan kaupungin

Mietin missä hän on,
joku, joka minua jossain odottaa

Yksinäiset valot
tuhansissa ikkunoissa

oletko sinä, rakkaani
jossain niistä

samassa kaipuussa
menossa nukkumaan

näkemään unia
kauniista metsän tähdistä
jotka tuulen mukana tuikkivat

joiden luona odotan
untasi ajatellen


-Sakari Mäkelä

Löysin totuuden.
Se ei ole yhteiskunnan totuus.
Se ei ole koulutuksen totuus.
Se ei ole ministerien ja valtion totuus.
Se ei ole opettajien totuus.

Se on oma sisäinen totuuteni.
Se on sydämeni totuus.
Oma valoni.

Kuuntele sisintäsi, niin sinäkin löydät oman totuutesi.
Kuuntele sydäntäsi, niin löydät valon.