IRC-Galleria

This feels like moment of truth.
Being here with you.

Even tough you are just in my mind.
But I know this will be the experience I will have.

Kun kuu kuiskii taivaalla,

et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;

Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;

Ne keskenään tanssivat,

valonsäteet,
tulen ja kuun;

Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;

Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,

joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,

vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;

Kuu hymyilee lempeästi,

ja näet: olemme kaikki yhtä,

ja sinua,

oi sinua,
rakastetaan enemmän,

kuin tiedätkään


- sakari mäkelä

Miksi tunnen sen
hengityksesi ihollani

pehmeän, lämpimän

kosketuksesi
sormesi, joka lähestyy minua

ihoa viistäen

se tuntuu hyvältä

ummistan silmäni
kuuntelen

Mutta miksi näen sen

katseesi,
joka täytti kaikkeuteni

en tavoita ajatusta
ne puuttuvat

ovat karanneet

hymyillen hyssytät minulle
ja lähestyt

suljen silmäni

tunnen hymysi sieluni läpi

ja kun huulesi koskettavat omiani

kehoni ei ole tässä

vaan taivaissa

sieluni elää
ui sinussa

Mutta miksi, oi miksi

herään

en saa henkeä

hukun tyhjyyteen ympärilläni

Miksi tunnen sen

koska unelmani siivet
olivat liian isot

tähän todellisuuteen lentämään


- sakari mäkelä

Yksinäisyys, kaiho ja rakkaus... Voi vittu mikä sillisalaattipakkaus...
Ajatuksia niin paljon sekasin, pistää pään ihan sekasin...
Mieli liikaa menneessä, ajatukset liikaa tulevassa, mutta minä olen tässä...

Miksi muutos on niin hidasta? Ehkä huomenna...

Kuka näkisi sisälleni, syvälle sieluuni?
Kuka näkisi yksinäisyyteni, avaisi kuoreni?

Vaikka en sanoisi mitään, niin aurinko nousee silti aina...

Minun tieni näyttäköön kuka minä olen.
Ja kun vilja on kylvetty, se on tapahtunut.

Kotka on valmis nousemaan ilmaan, siivet halkoen ilmaa.
Kotka kuitenkin odottaa kumppania saapuvaa, sitten hän on valmis lentämään.

Siipiään jo ravistaa ja toista lähdön merkiksi nostaa.
Kumppani ihan lähellä jo uljaasti lentää.

Jotain tekisi mieli kirjoittaa, en tiedä mistä aloittaa.
Joskus tekisi mieli vaan lopettaa, se murehtiminen kokonaan.

Kai se täytyy vaan ymmärtää, että aika eteenpäin raksuttaa.
Menneisyys on jo takana ja uusi elämä sekunti sekunnilta edessä.

Hetken hetkestä nautin. Pysyn siinä, niin kaikki on hyvin.
Kun ymmärtää hetken kauneuden, niin kohtaa oman itsensä.

Positiivisuus on lopulta oma valinta, jonka voi tehdä joka hetki.

Kun siis huomaat masentuvasi, kysy "miksi valitsin tämän tunteen positiivisuuden sijasta"... Lopulta kuitenkin masentuneisuudesta tai negatiivisuudesta ei hyödy mitään, vaikka niin luulee... Joten ainoa loogisesti paras valinta on nauttiminen siitä missä on, oli asiat miten tahansa...

Olosuhteilla ei ole väliä, sillä miten näen olosuhteet on ja se riippuu taas omasta valinnasta.

Jos vaikka koira virtsaa kengillesi, niin tiedosta, että se on positiivista. Se on mahdollisuus oppia kenkien pesemistä tai vaikkapa hyvä syy hankkia uudet kengät. Kiitä siis koiraa joka tekee niin, sillä ilman häntä et olisi saanut näitä kokemuksia ja olisi uudet kengätkin jääneet saamatta...

- Oudosti alkoi tämä runolla, sitten jatkui filosofialla... Tähän on hyvä lopettaa...

I'd want to hold you near, Feel like whiping a tear.
I would kiss your soft lips, while gently holding your hips.
It takes too much to do it, I'm afraid I'll lose it..
Been waiting for so long, Seems all I've done is wrong.
Used to let the pain grow, but can't allow it now.
Trying to get closer to you, I don't know what to do..

___________________________________________________________


Syksy, tuo pimeä aika, siinä on taikaa.
Kaikkia masentaa, joitakuita jopa vituttaa.
Lehdet puista tippuu, aika vaan kituu.
Hiljaa se ohi menee, temput se tunteillekin tekee.
Aika haavat parantaa, kaikki sanoo vaan.
Kaikki kaipaa läheisyyttä, Eikä syyttä.
Turvaa se tuo, ihanat ihmiset nuo.
Jotka pitävät yhtä, vaikka asuisi pyhtääl.

tälläinen syntyi tänään kuunnellessani Katri Ylanderin biisiä.. :) En edelleenkään tiedä kenestä tämä kertoo, eli ihan haaveilua on, mutta toivottavasti joku päivä löytäisin hänet.. :)

---

Sua mä mietin
Hymyillen, jammaillen
Kymmenet, sadat kilometrit välissä
Puita, metsiä, taloja tuulessa hengaa

Öinen tihkusade
Mua hymyilyttää

Kaupunkien kajo pilvisellä taivaalla
Kävelen iltakävelyllä
Taivaisiin katsoen,
tähtiä odottaen

Mutta hymyilen,
sua mietin

Meillä on omat elämät
Mutta molemmat sen tiedämme
Ne haluamme
keskenään jakaa, yhdistää

Toisiamme odotamme
Tiedän, että sä olet siellä, rytmiä tapaillen
Ja sä, että mä olen täällä

Toisiamme odotamme
Samaa biisiä kuunnellen

Molemmat hymyillen


- Sakari Mäkelä

Suomen talvi

Suomen talvi.. Niin karu, mutta niin kaunis..
Lumi peittää maan, lehdet hangen alla halajaa.
Joet virtaavat jäätyneet on, pimeä taivas öisin tuo on.
Tähdet kirkkaana loisaa saa, yöhön ihmisen mieli vaipuu vaan.
Mutta ei saa pimeyteen vajota kokonaan, muuten ei tule päivää seuraavaa.

________________________________________________________

The forgotten heaven

This heaven once was full of joy, now it's just like an used toy.
So many fell for it, without noticing a bit, sealing their destinity with one hit..
They wished for ethernal happiness, but all they got was true sadness.
Some might have survived, though none have ever sacrified,
such a huge love, for just a small doze, of toxic they owe.

Meaning of life.. Always forgive.