IRC-Galleria

Yksinäinen ei unta saa

minä kattoon katson

maailma kiertää korkealla
etäällä,

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


En voi ymmärtää
pakoon en pääse

Hän samaa miettii
pakoon ei pääse


Tuuli kuljettaa pakkaslunta
sinisillä pelloilla

heinänkorret palelevat
kuun valossa

hän kattoon katsoo

yksinäinen ei unta saa


Mielessä kaivertaa

järki ja rakkaus

sormet heikosti
kiinni puristuvat

kyynel valuu poskelle


Mitä olisi pitänyt tehdä

ja miksi


Tuuli tuivertaa talojen välissä
lumi pyryttää eteläänkin

Maailmaa yritän koskettaa
se korkealla kiertää

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


Suljemme silmämme

samaan aikaan sisällämme

huokaus hento ja pienoinen


"tule, ja pelasta minut"

sinä

missä olet


nyt kaipaan sinua enemmän

nyt tarvitsen sinua enemmän

nyt ikävöin sinua enemmän


tule

ja pelasta minut

Part of me wants to crawl into corner and cry.
Part of me wants to scream in middle of a forest.
This all is making me mad, best times i've had.
I'm afraid of losing something, willing to lose anything.
Running out of road to go, never told what to do.
Loved by someone who, might hold and call me a fool.
Maybe that is true, Maybe I am just cruel.
I can't forgive myself now, too much to throw.
She was the one who made me carry on, I don't want to let her go..
But I can't force anyone to anything, I't not my thing.

I'm just a weak soul, trying to find it's place in this cruel world..

This feels like moment of truth.
Being here with you.

Even tough you are just in my mind.
But I know this will be the experience I will have.

Kun kuu kuiskii taivaalla,

et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;

Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;

Ne keskenään tanssivat,

valonsäteet,
tulen ja kuun;

Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;

Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,

joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,

vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;

Kuu hymyilee lempeästi,

ja näet: olemme kaikki yhtä,

ja sinua,

oi sinua,
rakastetaan enemmän,

kuin tiedätkään


- sakari mäkelä

Miksi tunnen sen
hengityksesi ihollani

pehmeän, lämpimän

kosketuksesi
sormesi, joka lähestyy minua

ihoa viistäen

se tuntuu hyvältä

ummistan silmäni
kuuntelen

Mutta miksi näen sen

katseesi,
joka täytti kaikkeuteni

en tavoita ajatusta
ne puuttuvat

ovat karanneet

hymyillen hyssytät minulle
ja lähestyt

suljen silmäni

tunnen hymysi sieluni läpi

ja kun huulesi koskettavat omiani

kehoni ei ole tässä

vaan taivaissa

sieluni elää
ui sinussa

Mutta miksi, oi miksi

herään

en saa henkeä

hukun tyhjyyteen ympärilläni

Miksi tunnen sen

koska unelmani siivet
olivat liian isot

tähän todellisuuteen lentämään


- sakari mäkelä

Yksinäisyys, kaiho ja rakkaus... Voi vittu mikä sillisalaattipakkaus...
Ajatuksia niin paljon sekasin, pistää pään ihan sekasin...
Mieli liikaa menneessä, ajatukset liikaa tulevassa, mutta minä olen tässä...

Miksi muutos on niin hidasta? Ehkä huomenna...

Kuka näkisi sisälleni, syvälle sieluuni?
Kuka näkisi yksinäisyyteni, avaisi kuoreni?

Vaikka en sanoisi mitään, niin aurinko nousee silti aina...

Minun tieni näyttäköön kuka minä olen.
Ja kun vilja on kylvetty, se on tapahtunut.

Kotka on valmis nousemaan ilmaan, siivet halkoen ilmaa.
Kotka kuitenkin odottaa kumppania saapuvaa, sitten hän on valmis lentämään.

Siipiään jo ravistaa ja toista lähdön merkiksi nostaa.
Kumppani ihan lähellä jo uljaasti lentää.

Jotain tekisi mieli kirjoittaa, en tiedä mistä aloittaa.
Joskus tekisi mieli vaan lopettaa, se murehtiminen kokonaan.

Kai se täytyy vaan ymmärtää, että aika eteenpäin raksuttaa.
Menneisyys on jo takana ja uusi elämä sekunti sekunnilta edessä.

Hetken hetkestä nautin. Pysyn siinä, niin kaikki on hyvin.
Kun ymmärtää hetken kauneuden, niin kohtaa oman itsensä.

Positiivisuus on lopulta oma valinta, jonka voi tehdä joka hetki.

Kun siis huomaat masentuvasi, kysy "miksi valitsin tämän tunteen positiivisuuden sijasta"... Lopulta kuitenkin masentuneisuudesta tai negatiivisuudesta ei hyödy mitään, vaikka niin luulee... Joten ainoa loogisesti paras valinta on nauttiminen siitä missä on, oli asiat miten tahansa...

Olosuhteilla ei ole väliä, sillä miten näen olosuhteet on ja se riippuu taas omasta valinnasta.

Jos vaikka koira virtsaa kengillesi, niin tiedosta, että se on positiivista. Se on mahdollisuus oppia kenkien pesemistä tai vaikkapa hyvä syy hankkia uudet kengät. Kiitä siis koiraa joka tekee niin, sillä ilman häntä et olisi saanut näitä kokemuksia ja olisi uudet kengätkin jääneet saamatta...

- Oudosti alkoi tämä runolla, sitten jatkui filosofialla... Tähän on hyvä lopettaa...