muut paranee ja tykkää olla normaaleja,mä en.
monta vuotta on menny mut silti en halua tulla normaaliksi.
haluan olla edelleen laiha ja kun mulla ei siitä mitään sen isompia ongelmia ole tullu ni kait mä sit olen loppuikäni anorektinen tapaus..
en tiedä,mikä siinä normaalipainossa on niin hirveää,mut kun on tottunu olemaan suht pienissä lukemissa niin pitkään niin sitä kai pelkää että.. mitä?
siinäpä se.miksi olla painavampi?
syön ihan hyvin.
ei ole nälkä
ei ole kylmä
ei koske
mulla on pitkät suht hyvät hiukset
olen hoikka,mut alipainoinen joidenkin mielestä(myös itseni)mutta silti en ole masentunu
silti tuntuu että pidän hampaat irvessä kiinni pikkutytön ruumiista,vaikka ikää tulee ja olen jo aikuinen.
milloin tulee se päivä,jolloin kaikki koko todellisuus pläsähtää mun eteen ja masennun tms?
toisaalta,niin kauan kuin kukaan ei ole huolissaan(kuten ei ole)koska olen ollut niin pitkään alipainoinen,ettei kukaan usko,että mulla enää olisi ongelmaa painon suhteen vaan et olisin luonnostaan laiha..
ehkä olenkin,ehkä mun elimistö on tottunu jo tähän tilaan niin hyvin etten pidä itseäni anorektisena,koska en ole masentunu,koska mulla on menkat,koska en vahtaa syömisiäni,koska elämäni ei pyöri häiriön ympärillä.
olen normaali hoikka aikuinen nainen,joka vahtaa vain vaakaa,kuten kuka tahansa,joka ei halua painon nousevan,mutta jonka ei tarvitse nähdä liikaa vaivaa,ettei pysyisi hoikkana..
tällaista tänään ;)