Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin huomiota kiinnittävän Pride-viikon eräs suurimmista kohokohdista oli vuoden Mr Gay Finlandin valitseminen torstaina. Kilpailussa etsitään komeinta ja fiksuinta miestä edustajaksi ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöille. Voittajaksi valittiin 29-vuotias Peter Linden Turusta. Nähdessäni tuoreen Mr Gayn kireissä uimahousuissa öljyttyine vatsalihaksineen meinasi tulla purjo.
Mr Gay Finland on kuten mikä tahansa muu missikisa (Mr Finland, Miss Finland) – pinnallisuudessaan kuvottava. Finalistien persoonallisuus jätetään taka-alalle vatsalihasten ja vauvaöljyn noustessa etusijalle. Vaikka kisaan kerrotaan haettavan komean lisäksi myös fiksua homomiestä, mukaan finaaleihin on päässyt myös vähemmän älykkyydellään loistaneita Big Brother -tyrkkyjä, kuten Niko Saarinen (finalistina 2012) ja Ragnar Orav (finalistina 2013).
Ennen kaikkea kisan etovuus on siinä, että sen mieskuva on yksitoikkoinen. Mikä kaikkia viittä valittua Mr Gay Finlandia yhdistää? He ovat kaikki ainakin kohtuullisen maskuliinisia. Mitä yhteistä on kaikilla finalisteilla? Vaikka joukossa on myös ääristereotypiahomppeleita, yhtäkään heistä ei voi sanoa feminiiniseksi tai kauniin androgyyniseksi.
Mr Gay Worldin satoa: Tekorusketettuja ja revittyjä vartaloita.
Tuntuu vähintäänkin kummalliselta, että seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta korostavan Pride-juhlaviikon päätapahtumassa hyväksynnän saa vuodesta toiseen vain perinteisin miesmalli – öljytty, lyhyttukkainen lihaskimppu. Samoin ainuttakaaan feminiinistä/androgyynistä finalistia ei voi myöskään maailmanlaajuisella tasolla kisattavassa Mr Gay World -sarjassa nähdä.
Seksuaalivähemmistöjen keskuudessa elää jatkuva vastakkainasettelu maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä. Osa homoseksuaaleista miehistä on maskuliinisempia, ja naisellisuus mielletään usein epämiellyttäväksi stereotypiaksi. Toisille sukupuolettomuus tai naisellisiksi mielletyt piirteet ovat kauneusihanne. Osa tuntee vetoa vain maskuliinisiin tai feminiinisiin miehiin. Lisäksi valitettavan paljon tapaa kliseisiä käsilaukkuhomoja, jotka luulevat lyhyen tukkansa takia olevansa tavallisen poikamaisia eivätkä stereotyyppisia. Lesbojen keskuudessa elää samanlainen asetelma – femmet eivät olleet aina suosituimpia ilmestyksiä rekkalesbojen piireissä, eivätkä aina vieläkään ole. Sofi Oksanen on kuvannut romaanissaan Baby Jane (2005) 90-luvun homokulttuuria naisellisen lesbon näkökulmasta – aina ei ole ollut mukavaa.
Olisiko kuvankaunis Frank Wolfina tunnettu Francis Lapointe (1993-2013) pärjännyt maskuliinisuutta korostavissa Mr Gay -kilpailuissa?
Itse voinen sanoa olevani ulkonäöltäni androgyyninen tai feminiinen, ja voin vakuuttaa: kyllä, paskaa sataa ajoittain niskaan ei vain ahdasmielisiltä heteroilta, vaan myös seksuaalivähemmistöjen suunnalta. Samaa olen kuullut myös muilta androgyynisiltä homo- ja bimiehiltä.
Aikoinaan eräs valituksi tullut Mr Gay totesi, että jopa Valko-Venäjällä järjestettiin ensimmäiset komeinta homoa etsivät kilpailut ennen Suomea . Haastattelu antoi ymmärtää, että Mr Gay -kisan saapuminen maahamme olisi edistystä. En menisi sanomaan edistykseksi sitä, että yhtä ainoaa kauneuskäsitystä tarjotaan ainoana oikeana.
Jotain positiivista voidaan kuitenkin nähdä naisten versiossa: Miss Gay -kilpailussa. Finalistit ovat edustaneet kumpanakin vuonna koko lesboskeneä kaikessa kauniissa kirjossaan. Toivottavasti tulevaisuuden komeimmaksi homomieheksi kelpaisi myös muukin kuin revitty kiiltokuvapoika. Meitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on moneen junaan – eikö myös perinteistä poikkeaville kauneuskäsityksille voisi antaa sijaa?
// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/06/missa-feminiinen-mr-gay-finland.html