IRC-Galleria

Ei vaan jaksa hemmetti!
Ei pitäis ajatella ollenkaa syntiä syviä ja maailman menoja
*huokaus*
Taas tuli paljonki asioita mieleen ja ne pistää kropan vittumaiseen kuntoon, rupee vavisuttaan ku lukee semmosia asioita jotka o satuttanu niin helvetisti, rupee etoon et on ylipäätään ollu tuonki kanssa ja tuntee ittensä saastuneeks kaikilla kosketuksilla, joita on saanu
mut se o se musta möykky, joka on jääny
mietinpä vaan aina toisia osapuolia miten ne o muka pystyny jatkaan elämää sen möykkynsä kanssa, no tietääpä et ei ole ollu tosissaan missään vaihees niissä asioissa
mut ei sekään piä paikkaansa, nimim. suutuin yhelle jätkälle ja se rupes ensimmäistä kertaa elämässä ajattelemaan jopa
se möykky on onneks pois, tajusin vaan ottaa toisenlaisen asenteen hänen kohalla, suoraan sanottuna pitää vittuilla et pärjää hänen kanssa, saattaa se hlö olla holtiton
mut kyl se oikeesti hyvinki tärkiä on, ku osaa vaan käsitellä
pari mulkkua o poissa elämästäni, ne pitäs vaa sivuuttaa, koska ne rupes käyttäytyyn loppujen lopuks hyvinki lapsellisesti ja aiheuttivat henkistä pahoinvointia olemassa olollaan, vittu tilaisuus oli yhelleki sanoa kaikki paska niin että kuuli äänestä et miten helvetin vihanen oon, mut a) se taisi toteutua huonosti b) suomen kieli o vaikein kieli kommunikoida, ku toinen väänti sanat omaan merkitykseen, se ei hyödyttäny et yritti huutaa ne asiat hänelle
Nyt tässä kohtauksien alaisena odottelen millonka mie menetän viimesenki järkevän ajatuksen päästäni
Mie en luultavasti tule kestämään sitä päivää
mut täytyy se o kohdata, ku se päivä tulee,
ei tässäkää oo mitään järkee
nytkin pieniä pelkoja et miulle tehään oharit jonka seurauksena en ehkä voi suhtautua ihmisiin ilman pelkoja
joku aina jollain tavalla satuttaa..



» Pojista ei voi tietää välittävätkö he oikeasti vai teeskentelevätkö vain.
» Poikien takia n. 47 % nuorista tytöistä on tehnyt itsemurhan. (ainaki henkisesti)
» Seurustelusuhteen jälkeen ystävyyssuhde ei voi onnistua, jos poika on satuttanut tyttöä.
» Et voi katsoa exääsi silmiin, ajattelematta mennyttä aikaa
» Kun tyttö yrittää etsiä sitä oikeaa, hän pelkää että hän löytää jonkun, joka satuttaa häntä uudestaan.
» Nyt mieti kuinka monta poikaa tunnet jotka vaihtavat tyttöjä kuin sukkia.
» Jokainen tyttö varmasti ajattelee edes jotain poikaa, ennen kun käy nukkumaan, vaikka sanoo ystävilleen että ei ole kiinnostunut kenestäkään.
» Vaikka tytöllä on edessä rankka aamu, ja tekisi mieli lintsata koulusta, suurin osa nousee, että näkee jonkun tietyn ihmisen koulussa.
» Tytöt etsivät poikaa, joka on kiinnostunut enemmän sisimmästä, kuin ulkokuoresta.
» Tytöt tykkäävät pojista, jotka eivät häpeä kulkea käsikädessä kaupungilla, ystäviensä edessä. (ei aina tarvii pittee käestä, mut aina välillä ku on olo ja ei ole hirveen kylmä sää)
» pojista, jotka voisivat lähteä yöllä kotiisi, jos jokin olisi vinossa.
» pojista, jotka kuuntelevat

PAINOINDEKSI-LASKURI
Paino: 49 (kg)
Pituus: 163 (cm)

Painoindeksi: 18.4

Alipaino: alle 20
Normaalipaino: 20 - 25
Lievä ylipaino: 25 - 30
Huomattava ylipaino: 30 - 35
Vaikea ylipaino: 35 - 40
Sairaalloinen lihavuus: yli 40


Niin varmaan!Alipainoinen, hah! Ja vaikka olisinkin, niin sitä alipainoa on liian vähän. 17 olis hyväksyttävä painoindeksi. Mitä siitä että ihmiset valittaa kun mä en syö enää nykyään, mitä se niitä liikuttaa? Mä en halua olla hoikka, mä haluan olla LAIHA. Ja kyllä, mä tiedän mihin tää lopulta johtaa; ensin mä tiputan sen 5 kiloa minkä aion tiputtaa vielä, sen jälkeen alan ajatella että jos nyt vielä muutama kilo pois... Enkä mä edes välitä. Laihuudesta on tullut mulle pakkomielle. Mä tiedän varsin hyvin ettei edes viidentoista painoindeksi poistais mun henkistä pahaa oloa eikä ratkasis yhtä ainutta mun ongelmaa, luultavasti päinvastoin, mutta mun sisällä on joku hirviö joka ei päästä musta irti, joku uus organismi, eliö joka uneksii omasta tuhostaan. Enkä mävoi sille mitään. Mä valehtelen kaikille syöväni kolme kertaa päivässä ja jos joku kysyy lähdenkö ulos syömään niin väitän että oon just syönyt ja oon ihan täynnä, että joku toinen kerta sitten... Tietystikään sitä toista kertaa ei tule. Terapian tarpeessa? Ehdottomasti, tiedetään, mutta kun mä en HALUA olla normaalipainoinen joten tuskin mistään terapiasta on apua jos ihminen ei halua parantua.

Mä lupaan etten anna painon laskea alle neljänkymmenen kilon.

Oikeesti. Ehkä.

Ja sitäpaitsi 49kg on 163-senttiselle täysin normaalipaino. Indeksit valehtelee.

Niin, ja mulla oli noin 10 vuotta sitten anoreksia josta 'toipuminen' oli helvetin vaikeaa. Mutta niinhän sitä sanotaaan että anoreksia on sairaus josta ei koskaan parane kokonaan. Mä en vaan tajua mikä tän nyt laukaisi uudestaan, tiedän kyllä kaiken vaaroista joita tää sairaus aiheuttaa, ja silti... Onko se niin vaikeaa oppia ekasta kerrasta?

Ilmeisesti on.