En kehtoo Facebookkiin taas höpistä, joten höpisen tänne. Mulla on ollut jotenkin tosi kiva päivä, vaikka se alkoikin huonosti. Näin inhottavaa painajaista, nukuin pommiin ja myöhästyin kallotohtorilta. Noh, siitä se sitten parani.
Sain kutsun työhaastatteluun perjantaiksi. Okei puhelinmyyntiä, mutta samapa se ois osa-aikasena soitella joinain päivinä filkkarin työn ohella. Ja minähän myyn vaikka käpyjä, jos siitä maksetaan. Viime kertainen puhelinmyynti ei tosin sujunut ihan niin hyvin, mutta voihan sitä aina uudestaan kokeilla. Kukaan ei tykkää puhelinmyyjistä, mutta onneks minua ei tuommoset pikkuseikat häirihe. :D
Tajusin pitäväni mun kallotohtorista. Ensimmäistä kertaa mulla tuntuu tosiaan olevan ihminen, jota oikeasti kiinnostaa tai ainakin se osaa kysellä oikeita asioita ja huomaa juttuja, millaiset ei muita kallotohtoreita ole edes kiinnostaneet. Eipä ole ennen harmittanut, että aika loppui lyhyeen (okei oma moka kun olin muutenki myöhässä), mutta kivaa tajuta kerrankin pystyvänsä juttelemaan. Ainakin jollain pienellä tasolla, joka on jo enemmän kuin ennen. Yksityisellä käydessä tosiaan sain potkastua itseäni eteenpäin jo aika harppauksen.
Tykkään mun työpaikasta. Hengasin siellä tänään viidestä puoli kahdeksaan ja lähdin käymään kotona vain koska työkaveri lupasi, että saan tehdä sen loppuvuoron. En voinut vaihtaa lennosta koiran takia, joten sovittiin et meen sit ysiin. JEE! Uskallan ehkä vihdoin huomenna kysyä sitä ylennystä vastuumyyjäksi.
Löyisin kirpparilta söpön takin. Vähän steampunk -henkinen. Ja makso vaan kolme euroa!
Eikä musta enää tunnu niin pahasti, että oon hukassa kaikkien asioiden kanssa. Ei sillä, että mulla olisi joku suunta elämälle, mutta jokatapauksessa tajuan mennä eteenpäin enkä seistä paikallani.
Nyt lähden kuitenkin töihin ja toivottavasti muillakin on ollu kiva päivä. Sekin on mukavaa, että osaan taas nauttia elämän pienistä iloista. Välillä tuntu, ettei mikään oo hyvin, eikä mistään tuu mitään, eikä sängystä kannata nousta.