(nyt ollaan aika vaarallisislla vesillä, joskus täytyy olla)
Se tuntee olevansa orja, se asuu sohvan takana,
sen koti on vaa lakana.
Sillä on kattona oranssinkeltainen viltti,
sen isäpuoli ei oo kiltti.
Se pitää sukkahousuissaan avoimia tusseja,
sen arvet on mustetta.
Se sitoo villalangan varpaaseen, ettei koskaan unohtaisi miten tää koskee (jee)
Kertosäe:
Kuka lupas että maailma on helppo paikka?
ei kukaan myönnä ainakaan.
Tyttö itke vaan, vaikkei se mitään kyllä auta, ei ei,
muttei se haittaakkaan.
Se tyttö (se tyttö) olet sinä,jee, se tyttö on prinsessa.
Se tyttö (se tyttö) olet sinä,jee, koska sinä oot prinsessa.
Se kutsuu pahan miehen luokseen tanssimaan,
se ei pysty muka parempaan.
Ruutuvihkoon sen oikean toiveensa kirjoittaa
ja vihon sitten polttaa.
Se ottaa yhen paukun vielä vaikkei mieli tee,
nii sen olo muka paranee.
Se tumppaa tupakkansa kämmeneen, ettei koskaan unohtaisi miten tää koskee (jee)
Kertosäe:
Kuka lupas että maailma on helppo paikka?
ei kukaan myönnä ainakaan.
Tyttö itke vaan, vaikkei se mitään kyllä auta, ei ei,
muttei se haittaakkaan.
Se tyttö (se tyttö) olet sinä,jee, se tyttö on prinsessa.
Se tyttö (se tyttö) olet sinä,jee, koska sinä oot prinsessa.
Jokainen meistä sulkee joskus oven maailmaansa,
kukki irti kaalimaassa, sielujamme saaliinansa.
Ei tuolla ulkona voi vaan olla kikki parhaita,
ihmisarvo arvotaan, oisko nyt tauon aika.
Me sulkeudutaan rivissä, vaijetaan kuorossa,
mut milloin takapihan tyttö on prinsessa vuorossa.
Kaikki hyvin sisälläni, tein kodin sisääni,
mut mullakaan ei aina ollut niin kova sisäinen ääni.
Kuka lupas että maailma on helppo paikka?
ei kukaan myönnä ainakaan.
Tyttö itke vaan, vaikkei se mitään kyllä auta,
muttei se haittaakkaan.