Tyttö nojasi päätään seinää vasten, pohtien miksi vasta nyt, miksei aikaisemmin. Hän hymyili muistikuvilleen edellisestä päivästä. Tytön hymy kohosi hänen muistaessaan pojan hymyn, pojan sanat. Tyttö vilkaisi kännykkäänsä, aika mateli. Miksei nyt ollut jo päivä, miksi poika oli aina yöt töissä, mitä jos siitä ei tulisikaan mitään. Nyt oli liian myöhäistä perääntyä, ei tyttö olisi halunnutkaan. Pojan ulkonäkö mielessään jatkoi hän opettajan kuuntelemista.