Olin aamul jälleen kerran ripulissa, en päässy kouluun... Soiteltiin jo perään et missä oon, oli kyl niin fukin törkeetä... As. ohjaajakaan ei uskonu et kipee oon, on saatana kumma ku kaik luulee et teeskentelen, ku silloi syksyl en menny tettiin ku väitin olevan kippee
Mut oon mie talvest ryhdistäytynyt aivan äkyttömäst, kellää ei pitäis olla nokan koputtamistakaan. Taas puran tänne päiväkirjaan, mut tänne on vaan niin helppo kirjoittaa.