IRC-Galleria

Sinä päivänä, mut jätettiin kun sain kunnian suhun tutustua. Sä sait mut hymyilemään ja nauramaan. Vaikka mun olis kai pitänyt surra sitä että mut taas kerran hylättiin. Sä toit mun elämäniloni takaisin, minkä olin vain vähän ennen menettänyt. Me juteltiin pitkään yöhön. Sen päivän mä muistan aina. Se oli 6.1.2007. Seuraavana päivänä mä soitin sulle, kun oltiin vaihdettu numeroitamme, sun pyynnöstä. Sä halusit pitää yhteyttä vielä sillonkin kun lähdit armeijaan. Se puhelu kesti 1,5 tuntia. Mä pystyin kertomaan sulle kaiken, mikä mun mieltä painoi. Mä joka päivä odotin sitä hetkeä, että voisin soittaa sulle. Illalla aina viimeinen ajatus olit sinä ja aamulla ensimmäinen olit sinä. Mä tiedän se kuulostaa tyhmältä, koska mä en ollut koskaan nähnyt sua. Mut me sovittiin että nähdään sitten kun pääset armeijasta lomille ja sulla on varaa tulla mun luo. Sä pyysit mut sun valatilaisuuteenkin ja mä lupasin tulla ja olisin tullutkin jos asiat ei olis menny näin, miten ne meni. Me luvattiin niin paljon toisillemme, vaikka ei oltu edes koskaan nähty. Me jopa suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta. Me suunniteltiin leikillämme mitä eläimiä me otettais. Meille piti tulla pynthoneita, minipossuja, koiria, kissoja, papukaijoja, minikrokotiileja ja ties mitä kaikkea muuta. Me naurettiin et meidän pitäis perustaa oma eläintarha. Meidän jopa piti yhdessä hankkia tatuoinnit. Sä osasit aina piristää mua. Nyt tasan kuukaus sen päivän jälkeen. Mä olen taas yksin. Sä löysit toisen, johon rakastuit. Vaikka se loppui ennen kun ehti edes alkamaan. Niin mä tulen muistamaan sen ajan aina. Sen melkein kuukauden ajan mä olin taas onnellinen. Mutta se loppui yhtä nopeasti kuin loppuikin. Päivä oli 3.2.2007, kun ilmoitit että "mun on pakko kertoa, et mä taisin eilen rakastua ihan oikeasti". Se taas kerran romutti mun sydämen. Sen uutisen mä otin todella raskaasti vastaan. Mä en koskaan saanut tilaisuutta nähdä sua, me ei koskaan saatu tilaisuutta pitää "hauskaa" ihan kahdestaan, kuten sä asian ilmaisit. Mä en tiedä mikä meni pieleen, mutta sä halusit unohtaa ne kaikki lupaukset, mitä me toisillemme annettiin. Nyt mun on vaikeaa mennä nukkumaan. Vaikka sä olet yhä edelleen mun mielessä koko ajan, mutta nyt mä vain mietin sua ja sitä toista, joka vei sen paikan, mikä oli mun joskus. Ei me koskaan seurusteltu, mutta mä opin tykkäämään susta ja paljon. Nyt mä olen samassa tilanteessa kuin silloin meidän tutustuessa. Mä yritän tottua siihen, etten enään koskaan saa kuulla sun ääntäs. Enkä enää koskaan saa lähettää sulle viestiä. Enkä saa enää mesessäkään häiriköidä. Ne tekis miulle ihan liian kipeetä. Kai mussa oli sitten jotain vikaa... mä en vissiin näyttänyt tarpeeks hyvältä, kun et vaivautunut paremmin tutustumaan ja pystyit niin helposti unohtamaan. Mä kysyn koko ajan itseltäni miks näin piti käydä. Susta tuli todella nopeasti miulle tosi tärkeä ihminen, yksi niistä tärkeimmistä. Sä olit miun ilonaihe. Mulla on tota aikaa ihan hitonmoinen ikävä. Mä muistan susta melkein kaiken. Ne viestit mitä läheteltiin, ne meidän väliset puhelut ja mesekeskustelut. Mä jopa muistan sen avoauto jutunkin. Mä jopa muistan miltä sun äänes kuulosti. Mut nyt se kaikki on ollutta ja mennyttä ja mun on vain jatkettava elämää. Niin kipeää kuin se onkin. Mä toivon, että sä olet onnellinen sen toisen kanssa. Mä en voi sanoa et toivottavasti oot onnellisempi sen kanssa kuin mun kanssa olisit ollu. Koska sä enkä mäkään voi tietää kuinka onnellisia me oltais yhdessä oltu. Sä et antanut siihen tilaisuutta. Mä vain tiedän sen, että mä olisin tehnyt kaikkeni että sä olisit ollut onnellinen. Mähän sanoinkin sen sulle. Mutta se ei tainnut riittää sulle. Mä myös toivon, että välillä edes pienen hetken muistat muakin ja tätä aikaa milloin meidän elämän polut meni niin lähekkäin, mutta kumminkin liian kaukana. Ehkä mä vielä joskus pystyn olemaan sun kaveris täysillä, jos sä vain sitä tahdot, mutta en vielä, tää kaikki tekee niin helvetin kipeetä. Mutta kyllä mä aina voin mesessä sulle puhua, jos sä vain aloitat. Mä en nyt vähään aikaan tule aloittamaan keskusteluja sun kanssa. En ennen kuin olen saanut itseni uudestaan kasaan. Sä et voi sitä uskoakaan etkä edes kuvitella kuinka pahalta tää tuntuu. Mä toivotan nyt sulle kaikkea hyvää ja onnellista loppuelämää! Ja samalla tahdon kiittää sua siitä vajaasta kuukaudesta, jolloin olit iso osa miun elämää. Sitä aikaa mä en tule koskaan unohtamaan.

******

Ikkunasta pihalle katson
maa valkoisena hohtaa
lumihiutaleet maahan leijailee
Peiton alle käperryn
ja silmäni suljen

Uniini sä taas tulet
niissä mut kainaloosi otat
ja mulle kauniisti hymyilet
pusuja sulta saan
ja halauksia saman verran
Unissain myös onnellisia ollaan

Aamulla herään auringon säteisiin
maa on edelleen valkoinen
mut unieni myötä sä pois luotain lähdit
Silmäni uudelleen suljen
jotta luonasi taas olla saisin
edes pienen onnellisen hetken

******

Sä et tiedä,
miten paljon
tunsin sua kohtaan,
kuinka paljon muhun
nyt sattuu
kun rikoit kaiken sen.
Mut sä et tiedä
mitä menetit
kun et antanut
mulle tilaisuutta.

******

Mä en tiedä, miks mä tänne tän kirjoitin, mutta mun oli vaan pakko saada tää sanoiks. Ehkä säkin ymmärrät miltä musta nyt tuntuu, mikäli käyt tän lukemassa.