hän oli lukenut sitä, tutkinut sitä, mutta hän ei ollut itsenäinen eikä luova. hänessä ei ollut mitään persoonallista, vaan hänen kulttuurinsa oli vain sen märehtimistä, minkä toiset jo ennen olivat märehtineet.
siinä tulee taas meitä vastaan tuo itsepintainen ennakkoluuloisuus. mikä on, ei ole ainoastaan oikein, vaan paras mahdollinen. se, mitä elämässä esiintyykin, puolustaa riittävästi sen sopivuutta esiintymään. - ja huomaa tarkoin, tavalliset ihmiset itsetiedottomasti uskovat, että näin on asianlaita, ei vain tässä asiassa, vaan kaikissa asioissa. se on heidän tietämättömyytensä luonnollisesti, joka panee heidät uskomaan sellaista roskaa - heidän tietämättömyytensä, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin se henkisen elämän murha, josta on kirjoitettu.
niin he luulevat ajattelevansa, ja nuo ajattelemattomat olennot ovat elämän yksinvaltiaita ja tuomitsevat niitä, jotka todella ajattelevat.