Aikajana runnoo eteenpäin kuin doupattu venäläinen ampumahiihtojoukkue.
Jossain mielen synkässä katkosvaiheessa on kuukausi ehtinyt vaihtua syyskuuksi ja koulutyö on pakottanut karpaasin herättelemään unholan uruille vaipuneita lukuhalujaan.
Työsessio koulukodilla saatettiin päätökseen jokunen viikko sitten, mutta eilen ja toissapäivänä ahkera opiskelijanjuippi oli jälleen kaitsemassa nuorisoa. Viikonloppu oli poikkeuksellisen raskas ja molempina päivinä kohdalle osuneet iltavuorot osoittautuivat odotettua haastavammiksi väännöiksi. Mustelmilla ja pienillä ruhjeilla selvittiin puolin ja toisin, mutta tällä hetkellä koulumme atk- luokassa nököttää hyvin uupunut nuorimies, jonka motivaatio ei varsinaisesti kattoparruja hivele. Ei auta valittaa, koska legendaarinen "ylimääräinen raha" ei ole opiskelun ohessa koskaan pahitteeksi.
Aivojen ja sormien välinen yhteispeli ei ota toimiakseen ja kirjoittaminen ei ota luonnistuakseen. Kiitämme ja kuittaamme seuraavaan kertaan...
-PERSEET PENKKIIN!-