IRC-Galleria

Mc Mane - Unelmia ja haavoja

Tyttö pieni tulee koulusta taas kotiinsa
Hän miettii että onneks koulupäivä ohi on taas
Ei tarvi katsella pilkkaavii kavereita
Hän katsoo peiliin seinälle punasii silmii peilaa
Ja pyyhkii kyyneleitä vannoo et se loppuu
"Oon kestäny tarpeeksi alan jo tottuun"
Tyttö pieni joka katsoo ulos ikkunasta
Huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain pikkulasta
Se on sen oma kuva joka takas tuijottaa
Ensimmäistä kertaa itsensä silmästä silmään kohtaa
Se tyttöö pelottaa mutta hän pysyy kylmänä
"Kkyl mä nää kuviot tiiän pidätsä mua tyhmänä?"
Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän

kertosäe:
Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan

Kaupungin äänet hiljenee ja ilma lisää viilenee
Liikenne ulkon hiljenee ja saapuu bussi viimenen
Vain yksinäinen matkustaja poistuu takapenkiltä
katse ulos näkee miten puut varistaa lehtiä
Tuo tyttö takapenkin yksin luulee olevansa
Vaikka kaikki ollaan meistä tässä samas maailmassa
Yksin kävelee tyttö linja-autoasemalla
Korvalaput päässä eikä huomaa kuinka vasemmalta
Kaartaa auto lujaa kuski kännis ratis
Tyttö pieni yksinänsä on niin helppo saalis
Kuski tuskin ehtii edes itse huomatakkaa
Kuinka kohta päättyy tämän kauniin pienen tytön matka
Ei ehdi jarruttaakkaan tyttö pieni kääntää katseen
Näkee auton ja se iskee viattomaan lapseen
Kuski painaa jarrua mut tyttö yläasteen
Lentää tuulilasin kautta auton viereen maata vasten

kertosäe

Pieni tyttö joka usko enkeleihii
Joka toivo että enkelit sen poies veisi
Ja niihän tapahtuikin taivaassa nyt tyttö pieni
Miettii silti miksi päättyi lyhyeen sen tie niin
Nyt paha mieli jäi jokaiselle ystävälle
Joista ei koskaan kerennyt sanomaan ykskään hälle
Kuinka tärkee oli ja kuinka paljon välittää
Nyt hautaansa mukanaan sen tiedon joutuu hävittään
En pysty käsittään et kuinka paljon suruu
Joudutaan viel täällä kokeen ennenku joku puhuu
Ja kertoo tarinan tytöstä taivaas
Kuinka kohtalo voi viedä kaiken jättää kaipaan
Vaikka kuinka haluaisinkin en mä pysty käsittään
Et jos mä lähtisinkin jäiskö oikeest kukaa välittään
Sanat virtaa jälleen läpi pään
Jos lähen miten elämän värityskirjan loppuun värittää

kertosäe