IRC-Galleria

kertosäe:
Tää ei oo itsemurha kirje, tai en oo varma
Miksei nykyajan ihmiset tapoja paranna
Sulla on jo uus ukko siellä sun asunnolla
Voisitpa ymmärtää kuinka mul on huono olla
Tää ei oo itsemurha kirje, tai en oo varma
Miksei nykyajan ihmiset tapoja paranna
Mut mä tunnen tän paskan sit sunki puolesta
Välitin susta, enkä sun ulkokuoresta

Mä luulin tosissaa, ettei mua petetä
Olin niin kilttiki, miksei välitetä
Miltä musta tuntuu, tää välil vetää
Mut tosi maahan, miks mut yksin jätetää

Emmä koita sanoo että itkisin sun perään
Mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enään
Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa
Ja tiedän mitä tarkottaa, ku alas vajoaa

Mä luulin joskus että olisin ollu masentunu
Mut nyt tajuun ku tältä ei oo enne tuntunu
En tarvi mitään panoo, en harrasta semmosta
Vaan nyt tosissaa kärsin masennusta

Jos mä oisin ollu paska tai oisin ansainnu sen
Niin sit mä voisin jättää taakse masennuksen
Mä kyl koitan nyt kirjottaa ylös mun ajatuksii
Mut ei tääkään toimi, ei tää aina tee parannuksii


kertosäe

En tiedä tunnenko vihaa itkuu suruu tuskaa
Mut mä välitin todellakin mun murustaa
Mietin vaan et miten sä pystyit tekee sillee
Nyt on masennus huipus tulee kuolema silmille

Mä itken yöt, mut sulhan on jo uus äijä
Maailmassa riittää liiaks näit kusipäitä
Eikö sul oo tunteita, et oo varmaa ees itkeny
Oisit ollu ees yksin etkä uutta sinne pyytäny

Ootkohan pyytäny ees anteeks, et mun mielestä
Tai korkeintaa netin kautta ku uus on vieressä
Mul on paras olla sillon harvon ku nukun
Siks mietin itsemurhaa että ikuisesti nukun

Oisit käyttäny aivoja tai ollu viisas
Sun takii mun elämän iloni löytyy viinas
Oon pahoillani mut nyt mietin itsemurhaa
Ja tän paskan jälkeen en tee sitä kyllä turhaa

kertosäe