Et ota minua käteesi pitääksesi,
otat minut syvälle pimeyteen heittääksesi.
Hylkäät uuden ottaen,
hänetkin sitten hyläten.
Leikit kuin se olisi viatonta,
hymyilet vailla murheita.
Särjet sydämiä yhä uudelleen,
et vain tiedä - olet siten tuomittu kadotukseen.
Olen poisheitetty kivi,
jota kukaan ei enää huoli.
Se kukka, jonka poimit,
yksinäisyyteen kuoli.
Maailmani muuttuu pimeäksi niin,
tahdon vaipua ikuisiin unelmiin.
Kuolemakin parempi vaihtoehto on
kuin sielu niin kylmä ja valoton.
Uskoin kauan, että sinä rakastat mua,
ettet ikinä jättäisi mua.
Nyt kun tähän on tultu, mikä estäisi sua
lähtemästä luotani toisen luo?
Uskoin kauan, ettet jättäisi mua.