IRC-Galleria

No tässä sitä ny sit ollaan...

Viimenen yö kotona... Ei uskoisi että meikäläinen muuttaa pois kotoo..
On se vähän haikeeta jättää kaverit tänne ja lähtee toiselle paikkakunnalle noin 300 kilometrin päähän muista omista piireistä. Mut onhan aina puhelimet jne keksitty että pitää yhteyttä.
Mut silti itse en haluaisi jättää hyviä ystäviäni ja kavereitani tänne mut minkäs teet ku ei täältä saa minkään näköstä työtä tms ku kylillä kiertää kaikenlaista paskaa jokaisesta ja se sitten menee aina vaan eteenpäin kuin kulovalkea...

No mutta onhan se aina parempaan päin että saa omaa aikaa itselleen ja pääsee ns. rauhoittumaan omilleen.
Saa katsoa elämää uusin silmin, oppii itse elämään omaa elämää ettei asu koko elämää kotona porukoiden jaloissa pyörien..
Mutta kuten sanotaan, kaikkeen tottuu ajallaan.

Mutta nyt nukkumaan että jaksaa heräillä aamusella paremmin silmil että jaksaa ajaa tonne Raumalle sitten iltapäivällä.
Kaikille jotka tän lukee niin hyviä jatkoja. Itse en sitten ole enää niin paljon netissä koska itse en omista tällä hetkellä konetta että pääsisi nettiin yms semmost mut yritän sillon tällöin päästä koneelle.

Armeija...

Moni miettii että ihan kauhea paikka olla...
Se ei pidä paikkaansa. Kun ollaan loppusuoralla niin ajattelee että tässäkö tää ny sit oli...
Itse palvelin Kainuun Prikaatissa vuoden Huoltokomppania BECE-kuljettajana ja voin sanoa että vaikka oli välillä semmosia paska jobeja mut oli niitä hyviäkin hetkiä paljon.
Ehkä yks parhaista oli kuljettajaleiri Taivalkoskella ja sit ITKK leiri Rovajärvellä oman tuvan kans.
Mahtava porukka ei voi muuta sanoa. Kumpa pääsis joskus tapaamaan näitä sällejä jossain välissä.
Saatais joku ajankohta mikä sopis kaikille ja paikka jossain päin suomea mihini kaikilla on samanvertainen matka.

Vaikka huoltokomppaniassa oli aika tiukka kuri mutta se ei menoa haitannut.
Varsinkin meidän johtajat oli aivan mahtavia, itse haluan sen myöntää että aivan varmasti prikaatin parhaita johtajia Huoltokomppaniassa kun palvelin siellä.

Jos joku 2/05 tai 1/06 saapumiserästä lukee tän mun kirjotuksen niin laitan linkin yhteen sivustoon tässä samalla missä on kuvia Hiisi-06 loppusodasta.
Vanhoja tuttuja kasvoja on jokaiselle varmasti. Ruvetaan ottamaan toisiimme yhteyttä ja yritetään saada joku hyvä ajankohta mihin voisi kokoontua isolla porukalla.

Tässä tämä sivusto koko linkkinä:
http://koti.mbnet.fi/mikuli86/

Saattaa olla mielenvikainen tyyppi ja vielä rumakin.

http://irc-galleria.net/archive.php?album_id=1984883

Poistakaa kaikki hänen lähettämät kommenttit, ja ilmoittakaa ylläpidolle niistä
koska tuo on kyllä niin perverssin olonen!

Lisätään kaikki tämä omaan blogiinsa nii toivottovasti toi tyyppi katoaa galleriasta!!

P.S
Muistakaa, tää on sit vaan vitsi!!!

Jotenkin tämä päivä ei vaan ole mennyt kovinkaan loistavasti...
Porukoiden kans tullu kinasteltua ja sitä rataa. Tuntuu välillä että kaikki tulee niskaan vaikka kuinka vastustelee vastaan...
Siksi tässä nyt kappale joka on tullut mun mieleen tässä olotilassa...
Ei vaan tule uni silmään, yksin istuessani koneella keskellä yötä vaikka pitäisi olla jo kovaa kyytiä nukkumassa, mut ei, tässä oon vaan kertomassa taas päiväkirjalle mielenalasta, kun tuntuu että pakko saada jotenkin tätä ajatusmaailmaa purettua johonkin että saisi edes jotenkin nukuttua...
Perjantai se taas on... Mut kait tästä on pakko yrittään mennä nukkumaan vaikka siitä ei heti kyllä tule mitään... Kokemus kertoo, minkä sille tekee kun on niin paljon huolehdittavaa ettei muuta ehdikään ajattelemaan...

Muttä tässä yksi hyvä jota tulee kuunneltua näin yksinäisenä istuessaan koneella...

Johnny Cash - Hurt

I hurt myself today
To see if I still feel
I focus on the pain
The only thing that's real
The needle tears a hole
The old familiar sting
Try to kill it all away
But I remember everything
What have I become?
My sweetest friend
Everyone I know
Goes away in the end
And you could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt
I wear this crown of thorns
Upon my liar's chair
Full of broken thoughts
I cannot repair
Beneath the stains of time
The feeling disappears
You are someone else
I am still right here
What have I become?
My sweetest friend
Everyone I know
Goes away in the end
And you could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt
If I could start again
A million miles away
I would keep myself
I would find a way

(Chorus = kerto)
[I just wanna thank you, for bein around
And patiently waitin and holdin me down
It's easy to see, for Mr. X to the Z
That without no you, there could be no me
I just wanna thank you, for bein a fan
And watchin me grow from a boy to a man
It's easy to see, for Mr. X to the Z
That without no you, there could be no me]

You 'bout to hear some words, that you ain't probably heard
With all of these rappers pullin triggers and flippin birds
I know it sound absurd, cause they don't tell the truth
They prostitutes, fuckin contaminate the youth
But yet I'm guilty of, the things I said above
No matter my faults still continue to show me love
Naw I ain't perfect mayne, but yet I stay the same
I play chess not checkers but this is not a game
And this is not a song, and this is not a verse
It's not conceived, or simulated or been rehearsed
Spent the first half of my life, thinkin that I was cursed
Could have been hit with a hollow, follow behind my hearse
That wasn't meant for me, I spent a decade
makin it what it's 'sposed to be, hopefully brought you close to me
All these people approachin me, don't even know the half
I could be facin life but X is signin autographs, damn

(Chorus)

My son's 11 now, I got to see him grow
Makin his free throws, the way he laughin at the show
Yo he remind me of me, when I was ridin bikes
He gon' be taller than me, he got my mother's height
But yo you know the difference, between me and them others
They say you buggin when I call you my sisters and brothers
I coulda missed it all, I coulda dropped the ball
Mind of Metallica, motherfuck 'em and "Kill 'Em All"
I used to hustle raw, I used to run the streets
I used to hustle heats, I grinded all my beef
Most of my homies is gone, restin in peace
Some'll never see release from custody of police, but me
But nah my little dude get to go to private school
And I can do the things my father couldn't afford to do
That's what it's 'sposed to do, this is from me to you
Support from you and yours, thank you for gettin me through, true

(Chorus)

We buried Proof today, it really broke me up
to see my brother in that casket, maaan what the fuck?
Media made me angry, I had to soak it up
The future is fragile never promised to none of us
Hittin so close to home, but what I focused on
is how he lived, the lives he touched, the cornerstone
We never walk alone, although sometime it seems
that nightmares go hand in hand with livin out dreams
So let me take this time, from my struggle my grind
to let you know that I appreciate you by my side
It's been a long ride, a lot of long nights
A lot of long flights, worth every sacrifice
A soldier of fortune fearless fightin the good fight
I never had a plan B, I never lost sight
That's why I hit the stage, that's why I kill the mic
It's for my fans that's ridin with Xzibit for life, RIGHT!

(Chorus)

Thank you, for lettin me breathe
For lettin me be who I am, huh, yeah, huh
Two little words, y'all never get to hear enough
Knahmsayin? Yeah that, hehe..
Yes.. the return
Uh-huh.. breathe!

Joskus tällänen olo että haluaa vaan olla yksin ja miettiä omaa elämää mitä siltä haluaa.
Muutamissa Xzibitin biiseissä, sen sanoissa on jotain hienoo, vaikka en ookaan mikään hoppari, mut silti vaan tykkään tän tekijän kappaleista.
Tässä taas istun yksin hereillä eikä meinaa uni tulla millään vaikka miten yrittää... Mut kaippa sitä joutuu yrittää että jaksaisi huomenna taas...
Vain muutama ihminen tässä maailmassa ymmärtää niitä, muutama erittäin tärkeä kaveri joitten kans oon varttunu, ne on aina turvana. Myös elämässäni on muitakin tärkeitä ystäviä jotka kuuluvat ikuisesti elämääni. Saan heitä kiittää että oon saanut uusia ystäviä jota ei koskaan halua menettää. Erityiset kiitokset kuuluu Jennille, Kitalle, Mikolle ja monille muille joitten kanssa olen ystävystynyt työni varrella... Vaikka se työ onkin välillä aika tympäsevää ja henkisesti raskasta. Mutta pakko jaksaa että selviää eteenpäin tässäkin elämässä, päivä kerrallaan... Mutta kait tässä sitten joutunee lähteä sitten nukkumaan kun ei tässä mitään sen kummallisempaa sitten ole... Kaikille ystäville ja rakkailleni toivon kaikkea hyvää.

tiistai 21.08.2007 00.58

No mitäpä tässä taas. Kotona istun koneella ja taas miettien että taas yks viikko takana ja tuntuu että ei oo saanu mitään kunnollista aikaan... No tälläst se on välillä... Mut minkäs teet, kaikki mitä tekee niin on kiinni itsestään.
Välillä vaan kaikki ei mee niinku pitäs... No se ei oo mitään uutta. Mutta itse vaan ajattelen että se on lifee.
Itse en mee niinku muut vaan meen niinku itse haluan. Kuten sanotaan että ''Ole itsesi herra'' tai jotain sinne päin... Itse ainakin yritän olla menossa niinku itse haluan. Kaikki tässä ollaan aikusia ollaan...
No tämä viikonloppu oli todella mukavaa kun pääsi viettämään aikaa tärkeiden ystävieni kanssa. Suuret kiitokset kuuluu Kitalle ja Mikolle. Teidän kans on hienoo viettää aikaa, ku saa kuunnella teidän juttuja eikä oo kiire mihkään. Harmi vaan ku porukkaa ei päässyt kovinkaan paljoa paikalle... No ens kerralla uudestaan.

No en tiä mist tuo otsikko tuli mut kai se tuli sit siitä kun itse on niin paljon duunis nykyään että sitä vois verrata peliin/bisneksiin... Jotenkin tuntuu oudolta... Ei paljon kavereita nää... Kaikki on aina jossain. Armeijassa, töissä, opiskelemassa... Vaikka onhan ne välillä aina kotonakin käymässä. Ei elämältä voi mitään vaatia, se tulee kun se tulee.

Itse tuossa puoli neljä tulin töistä pois kotiin, mutta ei oikeen nukuta vielä... Pitää saada jotenkin purettua ajatuksii johonkin että saa tän ajatusmaailman vähän pienemmäksi sisällä...
Töissä ollessani en huomaa sitä olotilaa joka sitten tulee kun tulee hiljaiseen kotiin jossa kaikki muut jo nukkuu, paitsi minä.

Maanantaina pitäs taas jaksaa töihin... Pakko se vaan on, ei tässä muuten pärjää eteenpäin. En halua elää vanhempieni siivillä koska se sotii mun ajatuksii vastaan. Itse pitää jo tän ikäsenä pitää itsestään huolta eikä elää vanhempien siivellä.
Mulle on omat periaatteet niin tiukat, sillä tavalla... Miten sen nyt sanoisi. Noudatan vaan omaa ajatusmaailmaa.

On joskus tuossa työssäkin omat hyvät puolensa koska oon tutustunu moniin hyviin ihmisiin, joista on sitten tullut hyviä ystäviäni. Heitä on niin mukava kuunnella, varsinkin ku ne laulaa. Tällä tarkotan tärkeää ystävääni joka on todella mahtava tyyppi, jonka kuitenkin jätän nimeltä mainitsematta, mutta hän kyllä tietää ketä tässä tarkotan. Toivon kaikkea hyvää hänelle ja hännen uudelle elämälle.

Mikään ei oo mun elämälle niin tärkeää kuin että ystävilläni/kavereillani on hyvä olla, saan olla heidän kanssaan ja huolehtia heistä. Se riittää mulle. Vaikka tilanne ois mikä niin uhraisin vaikka henkeni heidän puolestaan jos se säästäisi ystäväni/kaverini.
Vaikka joku ei haluaisi apua niin on vaikea olla antamatta apua johonkin, varsinkin jos se on joku ystävistäni. He ovat kaikki kaikessa mulle, ilman heitä en olisi tässä.
Kiitos teille kaikille siitä.

*huoh* kai tässä joutunee sitten nukkumaan mennä, että ei mene aamu aivan pilalle. Hyvää yötä kaikille.

Tässä sitä taas istutaan koneella ku on talo hiljainen ku muut nukkuu, paitsi minä.
Kaverille olin kuskina aikasemmin illalla mut tulin sit kotiin... Välillä oikein miettii että kuinka yksinäistä välillä on istuu tässä yksin istuu koneella ja olla vaan vaikka vois mennä nukkumaan mut se onkin vaikeaa kun ei vaan tuu unta silmää vaikka pitäs tulla tähän aikaa että jaksaa nousta ylös ihmisten aikaan aamusella ettei mene iltapäivään vaikka lomaa onkin. Ja mikään asia ei paina päällä. Kun on intti takana ja kaikkea muuta ei niin mukavaa. On se aina mukavempaa olla kotona kuin jossain teltassa keskellä korpea nukkumassa makuupussissa ja herätä keskellä yötä vaikka esim: ns. hälytykseen että pitää irtautua pois ''tukikohtapaikasta'' 5 minuutissa...

En välillä tiedä mistä tällänen masennus tulee näin ku istuu koneella. On se mukavaa vaan viettää aikaa kavereiden kanssa ettei tarvitse ajatella mitään muuta. Kun vaan saa olla heidän kanssaan ja nauraa minkä ehtii. Se jos joku on elämää.

Mutta kaippa tässä taas tulee kohta jos hyvin käy niin unta silmään että sais itsensä nukahtamaan.

Tässä taas lähdössä Kajaaniin takasin inttiin...
Ei kyllä yhtään huvittaisi lähteä, mutta pakko on...
Ja koko viikko taas menee leirillä ollessa...
Heinäkuun 7 päivä pääsee pois viimein Kajaanista kokonaan pois.
Joo-o, meikäläitä ei näy kahteen viikkoon täällä irc-galleriassa, tai ei viel ens viikolla mutta sitä seuravaalla viikolla iltasin jos vaan hyvä tuuri käy...
Mutta joo, mä tästä lähden laittaan tavaroita kasaan ennen lähtöä...
Moro vaan. Näkyillään.