IRC-Galleria

tiistai-keskiviikon välisenä yönä kello 02.00 heräsin kun mahasta kuului POKS! ja tajusin että nyt meni vedet. Hetken oli aika hölmö olo, istuin vaan ja mietin että nyt se lähtö sitten tuli, vihdoin. Supistukset alko saman tien säännöllisinä ja kolmen aikaan menin Akia tökkimään hereille. Sit lähettin.

Matkalla sairaalaan poliisit pysäytti meijät :D Aki huuteli niille että voitasko mitenkään mennä ku vaimo synnyttää xD ne tul siihen ikkunaan pällistelemään että "ai oikeestikko?! no menkää ja tsemppiä!!"

Sairaalaan saavuttiin 03.30, osastolle mentiin ja sikiön sykkeitä seurailtiin. n. puoli kaheksan aamulla mentiin synnytyssaliin. Siinä vaiheessa alko olla aika kärsimys. Anestesialääkäriä jouduttiin vähän odottelemaan ja epiduraalin sain sitten vähän ennen yheksää. Iso kiitos sen aineen keksijälle! (nippelitietoa kätilöltä:epiduraalin keksijä oli mies :D) Rentouduin niin että ihan torkahin siihen pöydälle, Aki otti nokoset säkkituolissa salin nurkassa.

Sitten 12 aikaan alko tapahtuu, JA ÄKKIÄ! Kätilö oli ihan hetki sitten tarkistanu kohdunsuun ja oli auki 6cm. Ja sit ihan yhtäkkiä iski sellanen olo että ei ossaa sanoin kuvailla. Pikku hetkeks meinas iskee ihan hätä, kun ei ollu siinä sillon kätilö paikalla. Aki soitteli kelloo ja kun kätilö tuli paikalle niin sieltähän se lapsi olikin jo tulossa niin että alko jo tukka näkyä. Sitten ponnisteltiin. Se meni aika nopeesti, muistaakseni 23 minuuttia on merkitty papereihin. Aki oli tiukasti tukena ja autto minuu ponnistamaan. Piti kädestä, tuki selästä ja toi kylmää vettä ku suu kuivi siinä ähkiessä :D en usko että olisin selvinny ilman sitä. Siinä vaiheessa oikeesti ymmärsin mihin se tukihenkilö oli tarkotettu, ja Aki hoiti hommansa täydellisesti <3 Tyttö tupsahti maailmaan klo 12.35

Kaiken kaikkiaan tälleen pari päivää koitoksen jälkeen ku miettii niin ihan hyvä mieli jäi koko touhusta. Ei varmaan tartteis edes mainita miten tuskallista se oli, kaikki varmaan tietää/arvaa mut kaikesta kivusta huolimatta koko ajan oli sellanen turvallinen ja suht rauhallinen olo. Tuntu että kätilö piti miusta hyvää huolta ja Aki tietysti oli ihan koko ajan miun kanssa, niin en joutunu olee hetkeekään yksin. Ihan jees synnytys, jos näin voi sannoo :D :D

Nyt sitten vaan opetellaan elämään uuden Kärkkäisen kanssa. Tähän asti ainakin ollu oikein kiltti ja herttanen tyttö. Turha varmasti elätellä toivoo että aina olis yhtä helppoo, mut ainakin tää alku on nyt lähteny mukavasti sujumaan.

IHANAA OLLA KOTONA!!!