IRC-Galleria

Tuli mieleen jostain tuossa äsken. Miten ihmeellisesti maailma pompottaa...

Minä olin ruuhimäkeläinen ujo friikkityttö. En puhunu kellekään ennen kun joku otti ja tuli puhumaan minulle. Baarissa käydessä olin ihan hissuksiin ja hörpin drinksuja nurkassa. Olin semmonen pullukka ja ruma hissukka. Semmonen jonka nimeä kukaan ei muista vaikka on nähny kolmen vuoden ajan melkein joka päivä.

Sitten oli maailmanmies Mikkelissä. Ei Mikkelistä vaan sieltä täältä mutta sillä hetkellä siis Mikkelissä. Siinä oli mies joka teki vähän mitä halusi eikä takuulla kihlautuisi/avioituisi ennen 25-vuotta. Sen tunsivat hyvin pitkälti kaikki Mikkelissä ja se kavereineen "asui" yhdessä baarissa. Jos sen kanssa oli tekemisissä joka päivä kolmen vuoden aikaan ei muistanut vain nimeä mutta paljon muutakin. Se oli kova höpöttelemään ihmisten kanssa ja vielä mukavia vaikka olikin pelottavan näköinen.

Sittenpä kävi niin että ruuhimäen friikki muutti Mikkeliin ja sai pari kaveria. Niiden kanssa sitten myös alkoi enemmältikin baareissa porskutella.

Kuinka ollakaan, puolen vuoden Mikkelissä kärvistelyn jälkeen osuivat kaikki viisi samaan baariin: ujo hissukka, sen kaksi ystävää, iso maailmanmies sekä tynnyrillinen raakaa alkoholia. Ystävät tutustuttivat hissukan maailmanmieheen ja PAM, siitä illasta lähtien ne eivät olleet erossa juuri vuorokautta pidempään.

Menivät kihloihin, ovat muuttamassa nimensä samaan osoitteeseen, suunnittelevat häitä ja pohtivat lapsille nimiä. Onko oudompaa kuultu? Eipä juuri. Mutta tämä jos mikä oli häpi ending, eikös?

Tuli vaan mieleen.