IRC-Galleria

Kohtaloon uskominen on vähän typerää. Ja lapsellista.

Etenkin jos tuomitsee toisten ihmisten uskon johonkin jumalaan tai jumaluuteen tai noin niin olisi vähän hassua uskoa kohtaloon.

Itse en tuomitse kenenkään uskoa mihinkään. Mikäs minä olen sanomaan mikä on oikein tai väärin. Joitakin uskonnon innoittamia tapoja ja tekoja en hyväksy. Sillä taas ei ole mitään väliä mitä minä hyväksyn ja mitä en, mutta voin silti pienessä mielessäni niitä henkilökohtaisesti paheksua ja tuntea niin olevani parempi ihminen.

Ihmiset kai hakee uskonnosta kaikista eniten sitä takaporttia, että voi sanoa että "se oli Jumalan tahto" ja muuta. Vapautuu itse vastuusta ja syyllisyydestä eikä asiaa tarvitse sitten sen kummemmin pohtia.

Kai siitä haetaan myös selitystä kaikille käsittämättömille ja ratkaistamattomille kysymyksille. Niinkuin että miksi täällä ollaan, mistä tultiin ja mihin ollaan menossa. No, mistä tahansa uskonnosta saa näppärästi vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Henkilökohtaisesti en kylläkään ole löytänyt tyydyttävää vastausta. "Lisääntykää ja täyttäkää maa" ??? No entäs sitten kun se maa on täynnä. Mitä ne kaikki täyte-jannut tekee?

Kohtaloon minä kyllä uskon. Niin typerää kuin se onkin. Mutta saan minä uskoa, hullut saa tehdä mitä vaan ja sanoa mitä vaan ja ovat aina oikeassa.

Se on niin näppärää. Aina kun tulee isku naamaan (kuvainnollisesti tietenkin:p), niin on kaikista helpointa ja rauhoittavinta ajatella että "niin pitikin käydä." Ja täytyy sanoa että vaikka jotkin asiat tässäkin säälittävässä elämässä on vielä ratkaisematta, olen kyllä huomannut että asiat johtaa toisiin ja ilman jotakin tapahtumaa ei olisi toista.

Konkreettinen esimerkki: Vajaa vuosi sitten, uuden vuoden päivänä muistaakseni pahoitin mieleni sattuneesta syystä ja olin varsin hajalla. Ajoin kotoa Mikkeliin ja itkin koko matkan. Mikkelissä lähdettiin sitten tyttöjen kanssa viettämään iltaa ja suhtauduin pahaan mieleeni rehdillä, perus-suomalaisella tavalla. Mutta mitäs siitä poikikaan: tapasin Altin ja rakastuin sydänjuuriani myöten. No niin. Se oli yksinkertaistettu versio. Mutta tajuatte pointin.

Toinen ja kevyempi esimerkki on siinä että löysin kirpparilta ihanan takin mutten sitä viitsinyt ostaa. Tottakai se alkoi vaivaamaan kun tulin kotiin. No, äiti sanoi että jos sinun on tarkoitettu se takki saada niin se on siellä vielä huomennakin. Ja kivi vierähti sydämeltä heti. Siitä hommasta tuli molempi-parempi tilanne. No olihan se takkikin siellä tänään. Ja rakastan sitä takkia.

Nyt uni painaa silmiä. Johan tässä taas tuli pohdiskeltuakin oikein olan takaa. Joten hyvää yötä.

"Minä tulen saattamaan sut autolle että pääset turvallisesti."