Ei myö päästy sinne Ruoskan keikalle. Kyytien kanssa kosahti kun kaikki oli juopottelemassa tai krapulassa. Ja minähän en kuskaa ketään mihinkään kun perjantaina jouduin. Ei myö sitten jaksettu lähtee mihinkään, paitsi Felixissä käytiin kuuntelemassa kun Pulkkinen laulo Volga Volgan:) Hittiläinen, minä niin oisin tykänny mennä. No, shit happens. For exampel, look at that guys ears. No, nyt on kuitenkin rahaa vähän paremmin sitten taskussa.
Rva. Gynter tuli minua vastaan. Keskustelu meni näin:
Rva. Gynter: Voisitteko soittaa sitä musiikkia vähän hiljempaa?
Veera: No joo mutta hiljaisuus tulee yheltätoista tässä talossa.
Rva. Gynter: Niin niin mutta ei sitä hirveetä jumputusta tarvii silti kestää. Minä oon vuorotyössä ja haluan levätä. Telkkarikaan ei kuulu sen jumputuksen alta.
Veera: No me soitetaan hiljempaa.
Rva. Gynter: Hyvä, kiitos.
Veera: Jep.
Ei minua ota päähän kun ihan vähän. Ihan silleen pikkusen. Tästä lähtien kun tulee jotain kavereita vaikka käymään ja pijetään jotain pippaloita ni meen joka ikinen kerta ovelle pimputtamaan että "olen hirvittävän pahoillani mutta pidetään tuossa pienet kekkerit ja saattaa olla että siinä iltasella jotain musiikkiakin kuunnellaan. Jumala meitä armahtakoon ja koittakaa te täällä kestää. Toin korvatulppia rouvalle. Siunausta teille."
Nyt minä meen takasin pelaamaan Flatoutia. Muistakaa tsekata aina välillä what my honey bought for me oletusalbumista.
Make love, not war brothers!