TORSTAI
Aamulla kun herättiin Hovin talosta niin jouduttiin heti alottamaan duunit että kerettäis tehä ne ennen lähtöä. Tehtiin tehokas työnjako ja oltiin muutenkin aika nopeita ja tehokkaita siihen asti kun piti pakata loppuun ja siivota Hovin huone! Mut sekin saatiin sit ihan just ja just tehtyä ennen lähtöä. Hypättiin bussiin josta vaihdettiin junaan, jolla pääsi Frankfurtiin. Asemalla ihmeteltiin ensin hetki että miltä laiturilta meidän juna lähtee (oltiin niin yksinkertaisia ettei tajuttu lukea kuitista laituria).
Selvittiin sit loppupeleissä oikeeseen aikaan oikeeseen junaan ja mentiin ronskisti istumaan vaan johonkin koska meijän lipuissa ei ollut paikkanumeroita. Joittenkin lipuissa ilmeisesti numerot oli, hetken päästä mummeli pyrki Hovin paikalle ja puhui agressiivista saksaa. No saatiin homma sitten sumplittua siten, että mummeli meni istumaan meitä vastapäätä tyytyväisenä. Matka taittui joutuisasti meikkaillessa ja jutellessa ja sitten saavuttiinkin Nürnbergin jäätävän kokoiselle asemalle ja tuntemattomille teille. Käytiin tottakai paikallisessa mäkkärissä hakemassa vähän matkaeväitä ja jatkettiin taas junalla parin pysäkin verran lähelle festari-aluetta. Oltiin ensin ihan vähän kujalla että mihin suuntaan tässä nyt pitäisi mennä mutta ihmisvirtaa seurailessa se olikin melko ilmeistä. Käveltiin about muutaman kilometrin verran ennenkun saatiin vaihdettua liput rannekkeiksi (<3) ja kysyttiin ensimmäisen kerran neuvoa siihen, mihin voitaisiin pystyttää teltta. Meijät neuvottiin aina jatkamaan vähän pidemmälle ja vähän pidemmälle joten me lähdettiin kävelemään vähän pidemmälle. Kiukku nousi kaikesta siitä kävelemisestä ja raskaista kantamuksista joten laskettiin perseemme siihen tien syrjään hetkeksi aikaa.
Ihan muutaman sekunnin päästä saatiin kantoapua kahdelta kivalta pojalta jotka oli jo aijemmin tullut juttelemaan meille. Pojat käveli meijän kanssa taas jonkun aikaa ennenkun jäivät bissettelemään jollekkin teltalle. Me kiitettiin ja jatkettiin matkaa ohi kattobileiden ja kongressihallin kunnes saavuttiin taas yhdelle portille joka johti taas yhdelle leirintä-alueelle. Kävin kysymässä järkkärisedältä että mihin meijän teltan voisi laittaa ja se alkoi selittää saksaksi että kävelkää pari kolme kilometriä siihen suuntaan mistä te jo tulittekin. Manattiin hetki mutta päätettiin kuitenkin vielä kävellä eteenpäin vähän aikaa ennenkuin käännttyisiin takaisin ja etittäisiin alue mistä järkkäri puhui. Maailman paras päätös!
Ihan muutaman kymmenen metrin jälkeen päätettiin taas pitää tauko ja heitettiin kaikki tavarat pienelle ruohotilkulle tolpan ja teltan väliin. Muutamien kymmenten kirosanojen ja valtavan epätoivon yhteydessä oltiin varmoja siitä että me ei enää käveltäisi metriäkään ja nukuttais vaikka siinä tilkulla pelkissä makuupusseissa. Ilmesesti meijän epätoivo huokui vähän pidemmällekkin koska naapuriteltan poika tuli kysymään otetaanko me bisseä vai viskikolaa. Viskikola toimi erittäin hyvin siihen tilanteeseen joten tilattiin kaks semmosta. Poika, jonka nimeksi selvisi vasta myöhemmin Robin, toi meille mukit ja kyseli jotain ihan perusjuttuja. Sinä aikana alettiin mittailla että voisiko meidän supersuuri ja tilaihme teltta mahtua tosiaan sen tolpan ja teltan väliin. Robin nauroa katketakseen meidän ideaa kunnes se näki meijän teltan. Sinä aikana kun me juteltiin kommuunin muitten tyyppien kanssa ja tinttailtiin viskikolaa, Robin pystytti meijän teltan. Ja juu, se mahtui siihen!
Kun teltta oli pystyssä, me heitettiin kamat sisälle ja siirryttiin Robinin ja kumppaneiden teltan edustalle juttelemaan ja tinttailemaan sekä viskikolaa että bisseä. Käytiin myöhemmin etsimässä bajamaja eli dixi, todellista festarilaatua jo sillon! Kun me palattiin teltoille, kerrottiin Robinille että käytäis heittelmässä vähän kamoja enemmän järjestykseen meijän supersuuressa teltassa. Kauan ei saatu rauhassa olla, kun Michi, Seppi ja joitain randomeita herrasmiehiä liittyi meijän seuraan nurmikon reunalle. Juteltiin mukavia ja tutustuttiin vähän paremmin poikiin muutenkin. Kello lähenteli jo tässä vaiheessa lähemmäs yhtä, joten päätettiin mennä vessan kautta nukkumaan. Toivotettiin koko kommuunille hyvät yöt vaikka Robin ja Michael yrittikin saada meitä jatkamaan bilettämistä. Nukkumisesta ei meinannut tulla mittään kylmyyden ja vieressä pauhaavan bileteltan takia, mutta ainakin allekirjoittanut sai suht hyvin nukuttua.
PERJANTAI
Herättiin aamulla ympäristön hälinään ja huonoihin nukkumisolosuhteisiin joskus kahdeksan jälkeen ja päätettiin kävellä kauppaan joka sijaitsi about kolmen kilometrin päässä telttakommuunista. Kaunistauduttiin ja lähdettiin tarpomaan kohti Obia ja Aldia kuumuudessa ja auringonpaisteessa. Matkalla tuli vastaan jos jonkinnäköistä festarikansaa tölkkilavojen ja ostoskärryjen kanssa. Käytiin Aldissa ja shopattiin festaritarpeita jotka toivottavasti riittäisivät koko viikonlopun. Takastullessa hypättiin bussiin joten jouduttiin kävelemään vain murto-osa matkasta takaisin. Jälleen kerran ohitettiin kattobileet ja kongressihalli ja jatkettiin matkaa kohti kommuunia. Teltoilla muutkin olivat jo alkaneet heräillä ja Michael oli fiksusti valinnut vesilinjan. Käytiin peremmälle telttaan ja alettiin ravita itseämme ja katsella ohi käveleviä ihmisiä. Koko festareitten päälliköin näky yli täytetty villisika jolla oli pleksit päässä ja jota vedettiin vaunuilla eteenpäin, sydän sille! Siinä hengaillessa kello alkoi lähennellä jo kahtatoista jolloin portit aukeaisivat ja koska kommuuni sijaitsi about 15 metrin päässä pääportista, päätettiin käydä peremmälle etsimään aikataulua. Infopisteen löytämiseen meni yllättävän paljon aikaa koska pikkuhiljaa selvisi että se sijaitsi alueen ulkopuolella. Miksei kukaan järkkärisedistä osannut kertoa missä on infopiste? Miksei?
Loppujenlopuksi ohjelma löytyi ja käytiin teltan kautta heittämässä kaikki ylimääräinen kama sinne ja morottamassa poikia jotka olivat nyt kaikki hereillä ja bissetonkkien äärellä. Robin tarjosi meille juotavaa, mutta me lähdettiin jatkamaan kohti aluetta että kerettäisiin näkemään All American Rejects. Pojat veteli aika tiukan setin vaikka kuunneltiinkin se aika kaukaa. Keikan jälkeen mentiin syömään kiinalaista vegemättöä ja otettiin hetki iisisti auringon yhä porottaessa ihoa. Jostain sieltä nurmikolta löydettiin Seppi, Michael ja joitain niitten kavereita. Liityttiin seuraan juomaan bisseä kunnes The Subways lopetti ja rynnittiin hippasen kanssa heti niin eteen lavaa kuin mahdollista. Tunkemiseen meni ikuisuus ja kun päästiin melkein aitaan kiinni alkoi tunku olla niin hullua että meidät molemmat nostettiin aidan yli ja ohjattiin sivuun. Vitutti. Tässä kohtaa Billy Talent oli jo alkanut soittaa joten yritettiin löytää uudestaan mahdollisimman hyvä paikka. Matkalla kohti täydellistä paikkaa saatettiin nähdä kun poika kiipesi valotolppaan ja näytti persettä yleisölle. Käytettiin paljon väkivaltaa kunnes nähtiin ihmismeressä riehuva ja heiluva bitti. Oltiin uskomattoman nopeasti tungettu keskelle ihmismassaa ja hypätty suoraan bittiin ja voi vittu että oli loistavaa!! Sitä kaaduttiin ja oltiin mustelmilla ja huuli auki ja muuta vastaavaa mutta ihan millon vaan uudestaan<3 Hukkasin Hovin keikan aikana, joten lähdin nilkuttamaan kohti pitkiä rappusia jossa oltiin sovittu näkeminen jos toinen hukkuisi keikan aikana. Olin ehkä kuolemassa päästyäni pois suurimmasta ihmismassasta ja matkalla rappusille kivat randomit ihmiset antoi juotavaa ja tarjosi kännykkää lainaan. Kun loppujen lopuksi selvisin rappusten yläpäähän, siellä Hovi jo odotti ihan huolissaan. Multa oli mennyt ajantaju ihan kokonaan ja ilmeisesti matkassa oli mennyt jonkun verran aikaa. Lähdettiin siitä kohti clubitelttaa jos oltaisiin ehditty vielä nähdä pätkä Bring Me The Horizonista, mutta keikka oli jo ehtinyt loppua. Päätettiin laahustaa takaisin telttaan ottamaan kipulääkkeitä ja jotain ruokaa.
Koomailtiin siinä varmaan tunnin verran tekemättä yhtään mitään kun joka paikkaan sattui ja olo oli ihan uskomattoman rikkinäinen ja onnellinen. Pakottauduttiin nousemaan ylös kun pojat tuli kattomaan että mitä me tehdään ja miten me voidaan. Istuttiin hetki alas kyseisten sankareitten kanssa ennenkun jatkettiin takaisin alueelle katsomaan Dir en Grey. Oltiin clubiteltalla niin ajoissa että ehdittiin käydä syömässä ranskalaiset läheisestä kojusta ennen teltalle suuntaamista. Istuttiin alas nauttimaan suolaisista antimista kun näin pöydälle unohtuneet paperit (siis paperit savukkeiden käärimiseen), ja nappasin ne muina miehinä mukaan koska Robin oli jo ehkä kolme kertaa tiedustellut olisiko kenelläkään papereita mukana.
Kun oltiin saatu syötyä, laahustettiin tosiaan katsomaan Dir en Grey joka ylitti odotukset. Ankkarokin edellisvuotinen keikka oli jättänyt melko kylmäksi, mutta herrojen uusi esitys sai kyllä vakuuttamaan. Hovi halusi lähteä nukkumaan ihan hiukan ennen keikan loppua joten lähdettiin hipsimään kohti kommuunia jossa oli bileet taas yllätysyllätys käynnissä. Michel oli jo nukahtanut jonnekkin vilttien päälle ja Robin oli enemmän kuin tyytyväinen kun kannoin sille löytyneet paperit. Jätettiin pojat touhuihinsa ja suunnattiin nukkumaan, tai yrittämään nukkumista, mutta vartin päästä teltan vetoketju aukesi ja Robin toi maistiaisia joitten voimalla tuli oikein hyvin uni<3
LAUANTAI
Lauantai-aamuna herättiin sateeseen joka ropisi tasaisesti ja vitun ärsyttävästi teltan kattoon. Noustiin ylös ja uhmattiin sadetta käymällä Dixissä ja morottamassa poikia jotka oli myös jo heränneet, ja kun tultiin takasin niin jätettiin märät kengät teltan ulkopuolelle ja osittain sen alle ettei ne kastaisi koko meidän multisuurta telttaa. Meikattiin teltassa ehkä vartin verran ja kun seuraavaksi avasin teltan oven, mun rakkaat maiharit ei enää olleetkaan siinä. Seuraavat kymmenen minuuttia meni siinä että yritin keksiä entistä pahempia manauksia ja kirosanoja ja kun sain ne valmiiksi, rynnin naapuriin kysymään tietääkö ne kengistä mitään. Kaikki oli ihan kujalla ja sanoi ettei tiennyt mitään mutta luojankiitos mulle luvattiin kengät lainaan että saisin ainakin joillain kävellä. Basti, minä ja nimeltään tuntemattomaksi jäänyt kaveri, lähdettiin etsimään ilmeisesti jonkun Bastin kaverin telttaa lähimmältä leirintäalueelta joissa piti olla kengät. Käveltiin ehkä viitisen minuuttia, mutta Basti ei ollut enää varma että missä teltan piti olla joten se lähti takaisin kommuuniin. Mä ja tää toinen kaveri jäätiin pitämään sadetta läheisen makkarakojun katokseen ja juteltiin paskaa varmaan vartin verran eikä mitään kuulunut mistään suunnasta. Tää tyyppi soitti sitten Bastille ja kysyi mikä tilanne, Basti käski toisessa päässä palata kommuunille joten tehtiin niin.
Kun päästiin takaisin kommuuniin, mulle kerrottiin että Hoville oli annettu mun lainakengät ja että sekä Hovi että kengät olisi meijän teltassa. Kiitin kaikkia, koska en ollut ihan varma kuka oli kenkien lainaaja, sitten hipsin takaisin omalle teltalle. Siellä Hovi manasi mm. kaikkea vesisateesta ahtaaseen telttaan ja taas kosteuteen ja paskoihin keleihin. Yhdyin manaukseen vaikka olinkin jo huomattavasti piristynyt äskeisen kenkäepisodin selvittyä. Päätettiin jumitella omassa teltassa jonkun aikaa, vaikka sadekkin oli jo laantumassa. Hardcore Superstarsin keikka oli mennyt ihan täysin ohi kenkäepisodin takia, mikä myös pisti vituttamaan, mutta jotenkin fiilis silti parani sen myötä että sade loppui kokonaan teltassa jumitellessa.
Sateen loputtua raahattiin itsemme pois teltasta ja katsomaan olisiko kommuunissa mitään meininkiä. Ei toki ollut yllätys että bileethän siellä oli käynnissä joten käytiin peremmälle juttelemaan ja kyllä meille taidettiin jotain juomaakin tarjota. Jossain kohtaa muistin että mulla oli kamera laukussa joten kaivoin sen esiin ja vaadin yhteiskuvaa, jonka sain hetken yrittämisen jälkeen. Oli tosi leppoisat pari tuntia vaan jutella uusien tuttujen kanssa ja niitä kuvia tuli myös otettua jonkun verran. Jossain kohtaa myös allekirjoittaneesta tuli ensimmäistä kertaa festaripelle eli bileitten kuningas kun sain selkääni lapun mihin lähes kaikki kommuunista kirjoittivat jotain. Kiitti erityisesti Michael<3 Ja koska Michael oli pukenut päälleen rintsikat, alkoi sitä häiritsemään esille paistavat rintakarvat. Onneksi olin ajatellut tällaisiakin tilanteita ja kävin teltasta hakemassa kertakäyttöhöylän ja sain myös kunnian ajella sekä Michaelin että Michin ylimääräisen karvoituksen. Käytön jälkeen päätin lahjoittaa tuotteen pojille syystä tai toisesta.
Jossain kohtaa pojat alkoi opettaa meille saksaa ja me niille suomea ja oon aivan varma että ne edelleen osaa sanoa mm. yhdet sille tai kippis! Ja Matth luultavasti muistaa edelleen sanat nam ja yök - en oo muuten ikinä kuullut niin loistavaa lausuntaa sanalle yök!! :DD Robin sen sijaan oppi ennenkaikkea sanat nokkonen ja aurinko. Plus meille sanottiin että suomi kuulostaa agressiiviselta!
Pikkuhiljaa, monen tunnin hengailun jälkeen, päätettiin valua alueelle katsomaan loput Enter Shikarista sekä Papa Roach<3 Törmättiin yleisössä ihan sattumalta Robiniin ja Teresaan joten päätettiin viettää keikka hyvässä seurassa. Robin nosti mut olkapäilleen ihan keikan alussa, nappasin pari kuvaa ja näin lavalle kunnolla, Jacoby on vaan niin karismaatinen! Jossain kohtaa meidän kaikkien huomio herpaantui koska aivan siinä edessä heilui kaksi _todella_ humalaista tyttöä nuoleskelemassa sekä toistensa että joittenkin poikien kanssa. Se ei ollut kaunista, mitenkään päin :ss Yritin kaikesta huolimatta seurata keikan loppuun, muttakun Robin alkoi huutaa tytöille halpaa lutkaa, en enää pystynyt kuin nauramaan tilanteelle. Keikka loppui ihan liian pian ja kun pyrittiin pois lava-alueelta sain kokea niinkin uskomattoman asian kuin bitin siinä jonossa - tai oikeastaan ihmismassassa joka pyrki samaan suuntaan kuin mekin. Uskomatonta, miten voi rakentaa bitin jonoon?!
Päästiin viimein rappusille jotka johti päälavan aluelle ja sovittiin Robinin ja Teresan kanssa, että tavattaisiin taas kommuunissa. Me Hovin kanssa jatkettiin katsomaan Placebo ja ex-pariskunta jatkoi toiseen suuntaan. Oli taas alkanut sataa joten ei katsottu keikkaa aivan kokonaan vaan lähdettiin myös kohti kommuunia Jack Daniels-laukut sadesuojina.
Kun palattiin kommuunille, Rodin ja Teresa olivat pystyttäneet paviljongin tuolien päälle, koska taas oli sateen uhkaa ilmassa. Istuttiin alas ja korkattiin bisset, juteltiin mukavia ja syötiin muffinsseja jotka melkeen hajosi käteen. Jossain kohtaa Bruno kävi tervehtimässä meitä, hieno mies! Kun kello alkoi lähennellä puoli kymmentä, päätettiin palata takaisin alueelle katsomaan Marilyn Manson. Rynnittiin lavan tuntumaan ja odoteltiin keikan alkua. Robin opiskeli taas suomenkielisiä sanoja ja lavan eteen laskettiin verho jonka takaa tuli savua. Keikka alkoi ja vei voimat saman tien, bitti jatkui ja jatkui läpi koko yleisömassan. Ihmisiä lähti kokoajan pois aivan hikisinä ja homma vaan jatkui. Lähdettiin itsekkin ehkä puolessavälissä keikkaa vähän pidemmälle kuuntelemaan ja hetki sen jälkeen lähdettiin kokonaan pois alueelta takaisin kommuuniin.
Kommuuniin päästyämme Matth, Basti ja kumppanit houkutteli meidät mukaan biletelttaan jossa käytiin pyörähtämäsä, mutta koska kello oli vasta niin vähän, bileet olivat kovin kuivat. Ihmeteltiin jonkun aikaa vielä Robinin ja Teresan kanssa ennenkun käytiin levolle ekstra-largeen telttaamme.
Aamulla joskus seitsemän ja kahdeksan jälillä Michael kävi kysymässä meitä bilettämään, kehotin sitä menemään nukkumaan ja vedin vetoketjun kiinni. Unta palloon, kiitos.
~To be continued
![[kenji]](/img/bashi/1x1trans.gif)
