Tää pelko ottaa musta vallan aivan liian usein,
en vaa pääse eroon tää saa mut viel hengiltä,
ei pysty hengittää ei pysty tsiigaa vierest,
ku ite pilaan elämäni vie jokin pimee mielen.
En tajuu enää mistää mitää,
tajusinko joskus ?
Onks mul enää mahdollisuut,
ja mikä on elämätarkotus?
Mun kädet tärisee viel tätä kirjottaessaki,
se tulee aina öisin mun pienee suuree mieleeni,
kaikki ristiriitast, lottovoittaja mun paskat nopat,
luulis et menee hyvin, mut et tiiä kui vääräs sä ootkaa.
Samal taval se lähenee, ja tulee niinku ennenki,
on mul ollu tää tunne useemminki