IRC-Galleria

22.40 perjantai ilta.

Istun kotona tietokoneella. Minulla ei ole ranteissa ilmastointiteippiä. Minua ei myöskään pidetä vankina. Eikä junaliikennettä täältä-sinne ole katkaistu. Kaiken takana on niinkin yksinkertainen selitys kuin f-flunssa. Joka keväinen juttu ehkä sinulle, mutta minulle tämä on paljon enemmän. Olen lähestulkoon varannut itselleni hautapaikan läheisen hautaustoimiston kautta. Lisäksi olen testamentin kyhäämisen lomassa viimeistellyt oma elämänkertaani joka tullaan julkaisemaan ennen kuolemaani (ihan vain että kerkeen nauttimaan rahoista myös itse).

..HÖHÖÖ. nyt pois sieltä vaatekaapilta ja jätät sen pikku_mustan_jakkusi sinne. et sinä vielä päässyt minun haudallani tanssimaan. Nimittäin. Lääkekaappini on tarjonnut minulle erittäin nautinnollisia hetkiä paikkoihin joissa en ennen ole edes vieraillut. Olen ollut ulottovuuksissa.
Pillerit on hassuja. Varsinkin kun niitä napsii kuin karamellejä. Ensiksi nappaa automaattisesti niitä kaikista värikkäimpiä. Viimeiseksi jättäisi ne kaikista isoimmat, koska ne saattavat sisältää jotain todella herkullista.

Ei. Emme myönnä riippuvuutta. Teimme vain kaikkemme että olisimme täällä, huomenna, voimissamme.

*) kirjoitus saattaa sisältää lauseen, kaksikin jotka ovat mielikuvitukseni tuottamia.

tämä olisi se pienin tekstin präntti.
en vain enään tiedä mikä on totta ja mikä mielikuvitusta.

Jep. Viimeisimmät viikkoni ovat olleet mielenkiintoisia. Todellakkin.
Tiedän kuitenkin ihmisiä jotka ovat lääkkeiden sijaan koukussa minun kirjoituksiini. (joo, tiedän ette myönnä sitä). Jotenka en uskalla selventää sekavia viikkojani ehkä hirveän tarkasti.
Tosin, en ole kirjoittanut useaan kuukauteen. Joten nämä ihmisethän eivät välttämättä ole enää edes täysillä menossa mukana, silleen henkisesti.
Osa on riistänyt henkensä. Osa saatiin ehkä pelastettua tarkkaavaisten läheisten ansiosta.
Kiitos heille. Ja anteeksi niille jotka päättivät viimeiseen asti olla ottamatta pillereitä vieroitusoireisiinsa. Ne olisivat saattaneet tuoda helpotusta arkeen.

Mutta.

Mielenkiintoisten viikkojen sekaan on mahtunut paljon murehtimista, jopa märehtimistä.
Olen hakeutunut kauemmaksi niistä ihmisistä joidenka seuraan ehkä kaikista eniten halusin. Tiedän, minun ajatusmaailmani ei varmaan koskaan tule kohtaamaan sitä ajatusmaailmaa joka on maapallonväestöstä noin 85%lla. Tämä voi kuulostaa hienolta asialta, mutta toisaltaan .. öö,tarvisin rinnalleni ihmisen joka lukeutuu tuohon 15% niinkuin itsekkin. Se taas tuo harmaita hiuksia ja harmaat hiuksethan on se yksi juttu joka meikäläistä peloittaa. Peter pan-syndrooma tai jtn.?

Maailmassa oli yksi asia. Yksi asia. Jota minun ei pitänyt koskaan kokeilla.
Jälleen kerran paljastin omat heukkouteni ja oman kokeilunhaluni.

..ja nyt maailmassani ei ole enään sitä yhtä asiaa jota en koskaan kokeilisi mistään hinnasta.

huolestuttavinta tässä on se että tekisin tuon kaiken uudestaan. luotan siihen.