Kirjoitan,kirjoitan..pyyhin pois,aloitan alusta. Kaikki on aivan liian henkilökohtaista. Olisi niin paljon helmpompaa kirjoittaa ns."nimettömänä". Eilen tunsin suunnatonta kiukkua,suunnatonta pettymystä erästä henkilöä kohtaan.Tänään en ole suonut oikeastaan ajatustakaan tuolle henkilölle,ei vaan vois toi kiinnostus nousta tuolta nolla prosentista lainkaan ylemmäs. >hah! Kun luulee että voi viedä sitä toista silleen kuus-nolla,niin paska mäihä.. erä voitto voikin tulla yllättäen sille toiselle. \oo/
Tänään en ymmärrä ihmisiä,jotka luulevat olevansa täydellisiä.
Tänään en ymmärrä ihmisiä,jotka eivät ole mitään,mutta luulevat olevansa jtn.
Tänään en ymmärrä ihmisiä,jotka luulevat voivansa tehdä mitä vain.
Tänään minun ei tarvitsekkaan ymmärtää ketään,eikä mitään.
(asiat joita en halua / en ymmärrä eivät kaikki johdu jostain tietystä ihmisestä.olkoon tämä sellaista YLEISTÄ vaan)
Mmuttamutta tänään alkaa minäminäminä-viikko. Olen kai useamman viikon elänyt sellaista sinäsinäsinä-viikkoa.Jossa ollaan menty muiden (jonku-joidenkin) mielipiteiden / tunteiden mukaan. Mutta tänään (tai no oikeastaan eilen) se aikakausi vihellettiin poikki. Vihellys tuli yllätten,mutta sitäkin suuremmalla voimalla.
Olen ollut yllättävän ymmärtäväinen.Olen ollut yllättävän kiltti (sanoissani).
Mutta lupaan / vannon että teen poikkeuksen omaan käytökseeni (alkaen vaikka tästä hetkestä eteen päin)!
Ei yliviivattuja sanoja. Ei alleviivattuja lauseita. Ei tummennettuja tekstejä. Vain tämä tässä ja nyt.
Puhuinko menneessä aikamuodossa? -Onko tämä vaihe ylitetty?
Puhuinko tulevassa aikamuodossa? -Onko tämä kaikki vasta tulossa?
(vai onko tämä nykyhetkeä?)
"Joskus saa hieman hassutella" >VINK!
"Elämä nyt vaan on niin catwalkkii" >VINK!
minäminäminäminäminäminäminä.juuri tänään on kivaa olla minäminäminä.<3
Onnistuit hetkellisesti sinäsinäsinä jutussa.
Mutta perästä päin kuuluu melkeimpä aina.(;
mutsä<3