peiliä katsoin, mitä siellä nään,
tuskin ymmärrät säkää ku en ymmärrä mäkään
tänään yritän mä silti eteenpäin skarpata,
väität et oon ilonen, ei siltä vaikuta,
koska mulla ei oo sua enää,
enkä usko, että sua koskaan enää nää
mieleni on etä hyvistä ajatuksista
joka valokuvasta sun naamas peitän ruksilla
avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen,
mietin sitä kaikkee mikä meistä taakse jäänee,
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani,
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaakin,
luulen, että elämä on pelkkää uniikkitarinaa,
lappu seinäs " ota lääkkeet jos masentaa "
tunteet velloo, ne silmäkanavani avaa,
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa
jos joku kertoisi mitä mä tääl viel teen,
ottais kädestä, taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa,
niinkuin maa alta pettää on kulissit pettäneet jo,
nyt kun molemmat on näytelleet osansa voidaan riisua naamiot