IRC-Galleria

”Sinä olet maailman ärsyttävin ihminen”, Malfoy sanoi. ”Suuri maailmanpelastajasankari, joka on aina niin ihastuttavan hyvä ja rehellinen ja mahtava, Pyhä Potter, jota kaikki ihailevat ja rakastavat. Ärsytät minua aivan helvetisti.”
Harry naurahti. ”Nyt et ainakaan valehdellut.”
”Älä keskeytä! Joudut aina ties mihin ihmeellisiin seikkailuihin, joissa sinun olisi pitänyt tulla tapetuksi jo ainakin kymmeneen kertaan, mutta aina vain putkahdat takaisin esiin kuin sitkeä pökäle pulauttelevassa pöntössä.”
Harry tunki peittoa suuhunsa, jotta ei olisi nauranut ääneen. Hänen koko vartalonsa tärisi tukahdutetusta hilpeydestä. Voi, kunhan hän pääsisi tilittämään Malfoylle…
”Pääset kuin koira veräjästä ties mistä kepposista vain siksi, että sinulla on tuo typerä arpi naamassasi. Tajuatko, että ilman sitä et olisi mitään!”
”Se on hartain toiveeni”, Harry sanoi vakavoituneena. ”Että voisin olla ei kukaan. Että voisin olla vain joku Harry Potter, eikä mikään Poika Joka Elää.”
Pimeydestä kuului huokaus. ”Ja juuri tuo, Potter – tuo on sinussa kaikkein raivostuttavinta. Se, että kaikesta raivostuttavuudestasi huolimatta olet niin… niin…”
”Niin mitä?”
”Samperi, Potter, älä pakota minua sanomaan sitä.”
”Kylläpäs.”
”Etpäs!”
”Kylläpäs.”

--

”Pidätkö sinä tästä?” Malfoy kysyi.
”Pidän. Mutta minä en pidä sinusta. Etkä sinäkään pidä minusta.”
”Mistä sinä sen tiedät?”
”Vastahan luettelit minulle kokonaisen liudan ärsyttäviä piirteitäni.”
”En päässyt loppuun. Aioin sanoa, että raivostuttavinta on se, miten olet kaikesta tuosta sankaritouhusta huolimatta niin… rakastettava. Juuri kukaan ei pystyisi olemaan sellainen, jos saisi niskaansa kaiken sen, minkä sinä. Se on sinussa kaikkein pahinta.”

Voi ku somaa. <3