IRC-Galleria

sataa, taas. kuinkas muutenkaan. tuulee niin jotta alamäetkin on poljettava alas. paita märkänä, sateesta tai hiestä, sama se. poljen niska limassa kirjaimellisesti, kun flunssainen pomo on läpi tuskaisen työpäivän hengittänyt takatukkaan ja huutanut räkäisiä kommenttejaan työnlaadusta. päähän ottaa jo ilmankin kehnoa keliä.
viimein porraskäytävässä, sateensuojassa. enää miljoona kerrosta ja biljoona askelmaa omaan bunkkeriin, tai no ainakin kaksi kerrosta ja 21 askelmaa, mutta nyt ei huvita laskea. kotiovelle päästyä kohmeiset sormiksi kutsutut etsivät taskusta sitä oikean muotoista metallinpalaa avaamaan edessä jököttävä ovi. tämä ei ikinä onnistu ensimmäisellä yrityksellä, ja eihän se onnistu toisellakaan. kohta on kokeiltu niin pyörän avainta, kiintoavainta, pullon- sekä tölkinavaajaa tuloksetta, ovi pysyy kiinni. kuten tunnettua, vastaus löytyy aina viimeisestä ja vihdoin se ihanan tunkkainen sisäilma tulvii sieraimiin.
leijona ravistelee kuin märkä koira vedet turkistaan eteisen kattoon, lattialle, lamppuun ja peiliin sekä tietysti rakkaan isomummun valokuvan päälle. ei vissiin ole surkeampaa oloa. katse nousee lattiasta ja maailma kirskastuu. siinä hää seisoo. kauriin silmät tuijottavat, tukka sekaisin sohvalla lojumisesta. ottaa pieniä varovaisia askelia kohti ja kietoo hennot kätensä ympärilleni märistä vaattesta välittämättä. painaa päänsä rintaani vasten ja halaa tiukasti. se on siinä. kaikki mitä tarvitaan. kaikki paha haihtuu. hetki loppuu aikanaa mutta tunne säilyy.

'give me something to believe in..' lostprophets

pe 13.10.06 klo 22.38 tj84.

<3wk