Tänään vietettiin pelottava parituntinen, kun meidän vauva katosi. Eli Lyyliä ei yhtäkkiä löytynyt mistään. Koko porukka etsi kissanpentua sisältä ja ulkoa, mutta eipä sitä löytynyt...
Mietittiin vaihtoehtoja väliltä: Eva on päästänyt pennun ulos/Loponen on murhannut pennun ja vienyt sen metsään... (ei yhtään vilkas mielikuvitus)
Sitten, kun mä ajattelin jo ruveta ulvomaan, mun rakas kummityttöni huomasi Lyylin lyllertävän ison kenkätelineen takaalta unisena ihmettelemään mitä täällä möykätään. Ja siinä kenkätelineen edessä oli ihan varmasti kontannut ainakin 5 ihmistä.
Se on vaan niin älyttömän pieni kisu vielä...