Kaukaa taas palaan joelle kerran,
se mua tuudittaa, ja saan unohtaa.
Huuhdon huoleni jokeen taas kerran,
sen viileys mua rauhoittaa.
Huoliini hukkuen keskellä aikaa
mä jäin yksinäin, ja ympärilläin
vieraat kasvot loi rahasta taikaa
ne taivasta kai lavastaa.
Kauan kiertänyt oon
nyt eksyneen huutoon sain viimeinkin vastauksen.
Mä ympyrää juoksin, kai suoritusten,
joka päättyy näin sulkeutuen.
Kaukaa taas palaan joelle kerran
vaan vie se mua ei mukanaan.
Jälleen kotiini tuun ja jää matkalaukkuun
vain muistoja eilisien.
Ja virta vie mukanaan pois laukun sen
minä jään, enää pois tahdo en.
Kaukaa taas palaan joelle kerran
se mua tuudittaa, ja saan unohtaa
Kaukaa taas palaan joelle kerran..
Sen viileys mua rauhoittaa.