En tahdo vieläkään uskoa, että Eikkaa ei oo. Käytiin äitin kans pistää sen haudalle kynttilä. Äiti lähti takas töihin ja mun oli pakko huutaa Eikkaa täällä. Jos se vaikka ois tullu niillä elefantin askelilla yläkerrasta.
Menin Mortin luokse sohvalle ja sanoin sille, että etsi Eikka. Mut ei se liikkunu mihinkään. Ihan varmasti se tajuaa, et sen ystävä on nyt pois.
Mut kaikkein eniten mun tekis mieli mennä sille haudalle ja kaivaa Eikka ylös. Silittää ja kattoo sitä vielä viimesen kerran. Jos vaikka kaikki on erehtyny. Jos se ei ookkaan Eikka ja se tulee kohta tonne oven taakse huutamaan sisään.
Oli kamalaa käydä vessassaki ku ei se juossu perässä, mun kans samaan aikaan vessaan. Niin on käyny monet kerrat. Kummatki istuu omalla pöntöllä ja kahtellaan vaan toisia :')
Ja ku meni keittiön läpi eikä ollu enää kuppeja eikä ruokapusseja. Olin ihan varma, että kuulin kuin Eikka ois hypänny sille pöydälle syömään, mut kai se oli joku muu tumahdus.