Parinsadan kilometrin säteellä lähetysasemasta ei ollut ainakaan pariin vuoteen edes käynyt muita valkoihoisia kuin kyseinen suomalainen lähetyssaarnaaja. Ja paikallisen lampaiden kasvattamsesta elantonsa saavan heimon päällikon vaimo menee tietysti pyöräyttämään mulattivauvan. Päällikkö ryntää heti lapsen nähtyään lähetyssaarnaajan mökkiin viidakkoveitsi kädessään. Lähetyssaarnaaja herää punkastaan ja alkaa selittää: "Mutta koita ymmartää... Ihmiset ovat kuin, tuota, lampaita... Kyllähän sinä lammaspaimenena tiedät... Että vaikka laumassa on pelkkiä valkoisia lampaita ja pässejä... Aina joskus laumaan syntyy myös mustia lampaita." Päällikön raivo laantuu kuin seinään. "Hyvä on... Sinä ei puhu mitään lampaista... Minä ei puhu mitään vauvasta."