IRC-Galleria

18.10.2007, torstai, noin kello 02.25:
Vaihteeks unettomuutta. Onneksi nyt on loma ja porukat on mökillä med hunden, niin voin toteuttaa puolivuotisen ideani. Valvotaan koko yö sitte, jos ei kerran nukuta. Kahvi on tippumassa. Seuraavan kerran olen menossa nukkumaan torstaina, 18.10.2007 kello yhdeksän (21) aikoihin.

Vois vaikka treenata oikealla kädellä kirjoittamista. Aloittelin viime viikolla, mutta unohdin koko homman kun loma alkoi. Semmoseen pieneen vihkoon olen tunnilla kirjoittanut aakkosia kirjain kerrallaan aina sivun verran. Tuntuu yllättävän tyhmältä hand webin kanssa. Oikean kirjoitusasennon pitäminen tuottaa myös hankaluuksia vielä, mutta aion sen opetella. Kaunokirjoitus olisi varmaan sinänsä helpompi kirjoitustyyli omaksua, mutta aloitan tekstauksella. Tahdon pystyä kirjoittamaan molempia molemmilla käsillä. Monitaitoisuus on kivaa.

Kahvia. Oli kyllä taas päivän viihdepläjäys kun seukkarilla keittivät toisen pannullisen kahvia. Ensimmäinen Jaskan tekemää, aika tujua, herra syytti siitä kahvimittoja ("Tää toinen on niinku kaks mittaa ja tää toinen vähän alle, eli puolitoista mittaa! Ei näillä pysty mitottaa oikein!") Toista kannullista olivatkin sitten tekemässä Jaska ja Joppe, jotka katsoivat yhdessä silmämääräisesti, että "Tuon verranhan se 10 kuppia suunnilleen on puruina suodatinpussissa", Kikka, joka myönsi hyväksynnän tälle asialle ja Tommi, joka lisäsi purkista vielä hyppysellisen puruja juuri kun pojat saivat mitoitettua. Joppe sitten poisti yhden (1) purun, ja totesi että nyt on hyvä. Huomautin pojille että jos se oikeasti oli sitten hyvä määrä puruja suodatinpussissa, niin kannattaa piirtää suodatinpusseihin merkkiviiva niille kohdin ja me ei enää koskaan tarvita kahvimittoja seukkarilla. Se oli oikeasti juuri parahultainen kahvin vahvuusaste, joka siinä syntyi. Aika siistiä.

Huomannette, että joissakin kohdin tekstiä 'sietäisi' jo olla hymiöitä, ainakin jos ajatellaan, että miten tätänykyä ihmiset kirjoittelevat tekstejä. Muuten kyllä olisin ne varmaan jo lisännyt, mutta tämänhetkisessä elintilanteessa tuntuu taas että hymiöiden käyttö olisi teeskentelelyä. Toiseksi hymiöt saisivat tämän tekstin tuntumaan valmiiksi nauretulta amerikkalaiselta sit comilta (situation comic, tapahtumakomiikka, esimerkkinä slapstick). Kehittää ajattelua kun ei näe tekstin lomassa, että miten siihen kuuluisi mahdollisesti suhtautua. Internetkeskustelut (mIRC, Messenger jne.) ovat luku erikseen. Niissä on melkeimpä pakko käyttää lyhenteitä tuntemuksistaan jotta tulee ymmärretyksi oikein, ja nopeampi tapa tähän ilmaisuun ovat hymiöt. Sen sijaan että kirjoitettaisiin "Olipa hauska juttu", laitetaan vain naurua ilmaiseva 'ilme' :D tai mahdollisesti käytetään universaaleja kirjainlyhenteitä kuten esimerkiksi LOL (= Laughing Out Loud, nauraa ääneen) tai ROFL[MAO] (= Rolling On The Floor Laughing [My Ass Off], kierii lattialla nauraen [niin että perse repee].

Kaikkia varmaan kiinnostaa ihan himona tämäkin seuraava asia: Meidän talo on kylmä paikka asua syksyllä ja talvella. Iski mieleen siitä että varpaita paleltaa. Villasukkia on onneksi ihan muutamat parit, kiitos neulovan mummun (oikeesti kiitos!). Tällä kertaa päädyimme värisekoitukseen tumman violetti toisessa ja omenanpunainen sukka toisessa jalassa. Joku joka tietää tai muistaa yhden seikan minusta, kysyy ehkä tässä kohtaa: "Miksei se punanen ja se vihree sukka?" noh, yksinkertaisesti syy siihen on se, että toinen vihreä oli koiran reuhtomisleikeissä joskus, ja purkautui 'hiukan'. Toisen vihreän päkijään kului reikä. On hiukan sukkaa käyttää sellaista, jos ilmaus sallitaan.

On kulunut puoli tuntia, ja viiden kahvikupillisen jälkeen tulee ihmeen kuuma (mittana niin sanotun 'juhlakupin' tilavuusmitta kolmen ja puolen desin mukista nautittuna). Mesessä on kirjautuneena kolme ihmistä. Yksi, jonka kanssa olin kunnolla kaveri viimeksi vuonna 2005, nykyään enemmänkin hyvän päivän tuttu. Selittelee minulle levottomia mesekeskusteluissa olleessaan humalassa, muuten ei vaivaidu kysymään kuulumisiani. Ei sen puoleen, en niitä kyllä kertoisikaan. Kaksi muuta online-tilassa olevaa ovat vanhoja luokkakavereita, toisen kanssa en ole jutellut messengerissä kertaakaan ja IRL (=In Real Life, oikeassa elämässä) ollaan viimeksi keskusteltu pidempään varmaan silloin vuonna 1996. Toinen pojista on bändinsä kitaristi ja laulaja, viimeisin mesekeskustelu oli 2006 syksyllä, kehuin hänen orjapäivien asuaan. Sen jälkeen, ei mitään.

Laskekaa ihmiset huviksenne montako ihan oikeaa kaveria teillä on osoitelistoillanne, saatatte hämmästyä. Tämäkään leiri-isonen ei ole varmaan kolmea kertaa enempää itse aloittanu leiriläisen kanssa jutustelua. Ei keksi mitään sanottavaa, koska kuulumisien kysely on niin pinnallista. Sitten miettii, että miksi edes laittoi nimensä siihen yhteystietolistaan, kun tiesi jo silloin että ei osaa tai halua mitään itsestään kertoilla ventovieraille. Viikko samalla rajatulla leirialueella ei välttämättä synnytä sydänystäviä. Tiedä sitte että pettääkö vain itseään sillä, että voi katsoa osoitelistaansa ja todeta: noin moni ihminen on mun tuttu, en ole yksin. Saattaa vaikuttaa kyyniseltä, mutta se nyt on tämän asian yksi puoli ja näkökanta.

Muuten, ei kannata närkästyä siitä että käännän lyhenteet ja vierasperäiset lausahdukset tai sanat sulkeissa. En pidä ketään lukijoista yksinkertaisena tai tynnyrissä kasvaneena, tykkään vain yleissivistää. Itse nautin sellaisten tekstien lukemisesta, jotka pysähtyvät selittämään mahdollisesti vaikeammat tai uudet asiat. Yllättävän moni ihminen saattaa nimittäin käyttää jotakin termiä ymmärtämättä kunnolla mitä se tarkoittaa vain siitä syystä, että huomaa sen olevan (suosittu) muidenkin käytössä. Muistuupa mieleeni viime vuodelta rakas ystävä ja sana 'nigger'... Älä suutu tästä muistutuksesta, se nyt vaan on niin loistava esimerkki tähän väliin.

On muuten taas jotenkin egoismin (minäkeskeisyyden) huipentuma tämäkin kirjoitus. Toisaalta taasen ei. Eihän omaa päiväkirjamerkintää voi kirjoittaa oikein mistään muusta kuin omasta näkökulmasta ja minä-muotoa käyttäen. Että se siitä sitten niin.
Tunti mennyt ja kahvi juotu, kohta voi hiukka närästää. Tällä hetkellä toivon että meidän perheessä joku harrastaa Samarinia. Täytyypä käydä etsimässä.

Olen sataprosenttisen varma että näin meidän särkylääkearsenaalin vieressä Samarinpakkauksen vielä muutama päivä sitten, mutta kai porukat on ne ottanu mukaansa Lontooseen ja käyttäneet siellä. Tupperwaren kampanjamatkoilla kun syödään tunnetusti liian hyvin. Mutta ei se mitään, tosi mahtvaa kyllä että äite on työssään niin hyvä että tienaa itteleen ja iskälle pari kolme reissua vuodessa.

Kahvi oli huono idea, tai sitten olis pitäny juoda hitaammin. Olo on vähintäänkin yhtä kamala kun juhannuksena Keuruulla kun valvottiin se eka yö (torkuttii autossa ehkä tunti). Aamusta sitten kun mentiin ABCeelle niin muut veti hampurilaisaterioita ja mä join yhden kahvin ja voin todella pahoin niiden rasva-annosten hajusta. Kallehan sitten musta pääasiassa huolehtikin seuraavat neljä(?) tuntia: "Milssi, nyt tuut ulos autosta haukkaan happee" 'Joojoo, ihan just...'