IRC-Galleria

Oli kerran metsästäjä, joka halusi lähteä testaamaan uutta
haulikkoaan läheiseen takametsään. Hän pakkasi muutaman paksin
hauleja selkäreppuunsa, heitti haulikon olalleen ja innokkaana
suunnisti suurten kuusten katveeseen.

Aikansa taivallettuaan ja kuullosteltuaan metsän ääniä, hän saapui
suurehkolle metsäaukealle. Aukea oli muuten kellertävän heinän
peitossa ja aivan puuton lukuunottamatta keloa männyntynkää, joka
seisoi sen keskellä.
Metsästäjä tarkasteli keloa matkan päästä ja huomasi sen kylkien olevan täynnä luodinreikiä. "Kuka ihme nyt pelkkää keloa ampuisi?"

Metsämies mietti ja meni katsomaan puuta lähempää.
Hän havaitsi kelon kyljessä suurehkon reiän ja uteliaisuuttaan työnsi siitä päänsä
sisään.
Samassa metsänpeikko tarttui metsästäjää korvista.

"Ota suihin." Peikko vaati pitäen samalla metsämiestä tiukasti
korvista kiinni.

"En ota." Metsästäjä vastasi.
"Ota kerran suihin, niin päästän korvistas irti ja saat mennä."Peikko ehdotti.

Metsämies tunsi olevansa ansassa ja tovin mietittyään päätti ottaa
peikon kalun suuhunsa, jotta pääsisi pinteestä.
Peikko alkoi
vetkuttaa lantiotaan ripeään tahtiin ja samalla kiimoissaan hoki;
"Taijat tykätä tästä?! Taijat tykätä tästä?!" Aikansa vetkutettuaan
peikko ärjäisi kovaan ääneen ja päästi mahtavan lastinsa
metsämiehen
suuhun.

Lauettuaan peikko lupauksensa mukaisesti päästi metsästäjän
korvista
irti. Metsämies kimposi vapauduttuaan irti kelon reiästä ja räki
mällit suustaan pihalle. "Ja ny sää metsänpeikko kualet!" Mies
huusi
raivoissaan ja tarttui haulikkoonsa ampuen molemmat piiput keloa
kohti.

Se ei vielä riittänyt, vaan latasi uudemman ja uudemman kerran,
niin
kauan kunnes kaikki panokset olivat loppuneet. Kelo oli entistäkin
reikäisempi ja metsän täytti hiljaisuus. "Kuolikohan se?" Metsämies
tuumaili itsekseen ja koska halusi varmistua asiasta meni katsomaan
keloa lähempää.

Varovasti metsästäjä työnsi päänsä samaisesta reiästä sisään ja
samassa Metsänpeikko tarttui häntä korvista sanoen; "Nonni, mähän
sanoin että taijat tykätä tästä!"