yksin olen,
ilman sinua,
en saa sinua mielestäni pois,
lähdit pois luotani,
muistot sinusta jätti
vain arvet sydämeeni,
voisko olla niin
että olit jotain
niin suurta
sydämessäni,
arvet kirvelee
kun mietin niitä
hyviä muistoja sinusta,
kaikki näkevät minut
pelkkänä haamuna,
avasin sydämeni sinulle
otit sen vastaan ja särjit sen,
pienet palaset kädessäsi
putoovat muistojen kera
maahan,
katsoin sinua itkien
nauroit minulle ja lähdit,
minä jäin viellä maahan
makamaan
kirosin kaiken
mikä vaan muistutti sinua,
nyt olen täällä
pimeydessä miettien sinua,
kyyneleeni valuvat pitkin
poskeani,
jokainen kyynel
anosi armoa tälle
tuskalle jonka sinä
aiheutit,
mutta rukoilen viellä
sitä päivää että
näen taas valoa ja
pystyn taas elämään,
ja ehkä jonakin päivänä
sydämeni sirpaleet
kokoutuvat taas yhteen
jollekkin toiselle.
"eräälle tietylle henkilölle!"