IRC-Galleria

Sinusta taas unta mä näin
Siinä sä rakastit mua
Sä olit niin uskollinen
Enkä mä pettänyt sua
Itke nyt en ikävästäin
Pelkästä onnesta vain
Sylissä yön omasi sun
Todella olla sain

Jos se voisi olla totta
Eikä unta pettävää
Aina aamu yksinäinen
Minut siitä herättää
Jos se voisi olla totta
Nyt mä kuolen ikävään
Sua päivisin mä muistan
Siitä yöllä unta nään

Pimeää on ympärilläin
Voi kuinka kaipaan mä sua
Miksi mä taas heräsin näin
Juuri kun rakastit mua
Tietäisit vain paljonko nyt
Merkitset sydämessäin
Siitä mä taas nukkuessain
Ihanaa unta näin

Mikäli olet uutta IRC-Galleria vastaan, pistä tämä päiväkirjaasi
mahdollisimman nopeasti!
http://www.iltalehti.fi/digi/2009100610375023_du.shtml
"Jos tilanne jatkuu samanlailla ens viikkoon asti, eli että käyttäjät valittaa ja kritisoi uutta ulkoasua niin vanha ulkoasu laitetaan takaisin. Käyttäjistähän tämä on kiinni. Kiitos palautteestasi!"

Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...

Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.

ei voi ymmärtää...

kukaan ei välittänyt,käsittänyt,
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
johon ei ole koskaan voimaa,
kun sen tajuaa, ettei sitä saa,

Salli minun tulla luoksesi
vielä kerran.

Anna minun tuntea kätesi
ympärilläni ja havahtua suudelmaan.

Vain sinä yksin voit
minut tältä sieluntuskalta pelastaa.

Sun vuoksesi tekisin mitä vain.

Sinun vuoksesi - vain sinun vuoksesi -
menisin läpi Helvetin tulien.

Kunhan vain saisin tietää,
että tunnet samoin..

Lahjoitin sinulle särkyneen sielun
sä otit mun rakkauden vastaan
nyt enää kuulen sun äänesi unien takaa
ja taistelen harhoja vastaan

Pilvet piirtää sun kasvot, tuuli kuiskaa sun nimesi
jäät sointuna kauniina soimaan
Pilvet piirtää sun kasvot, näen valoissa nimesi
saat minut aina paremmin voimaan
Eteesi tekisin mä mitä vaan

Ennen kävelin suljetuin silmin
en nähnyt kun tulit mua vastaan
ja nyt kun koskaan enää en nähdä voi sinua
en mitään muuta kaipaakaan

Ja kun pysähdyn katsomaan
on lumi peittänyt tän maan
ja se saa mut toivomaan
et voisin aikaa kuljettaa

Muistan hymysi, nauravat silmäsi
jäät kauniina kuvina sieluun
Aallot kuljettaa muistosi, hiljentää huutosi
mä jäin tänne tuntemaan kaipuun
Eteesi tekisin mä mitä vaan

Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa.
Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.

Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän.

Meille on annettu

• 2 kättä jolla pidämme kiinni
• 2 jalkaa joilla kävelemme
• 2 silmää joilla näemme
• 2 korvaa joilla kuulemme

mutta miksi vain 1 sydän?

♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää


kopioi tämä päiväkirjaasi, niin tämän kuun aikana löydät sen jolle toinen sydän kuuluu.