kerran uskolapsuuden sulla oli suloinen, kätesisä rukoukseen liitit ain: "Levolle laske luojani armias ole suojani " näin sä rukoilit niin turvallina vain.
Etsiessäs onnea harhateille jouduit sä surua ja tuskaa toi vain mailma. Tie on pitkä takaisin, salassa sä itketkin muistaissasi apsuuskodin onnea.
Onnellinen lapseena olit äidin helmassa, äiti laulooi sulle maasta taivahan. Äänenkaiun kaukaisen kuulla vielä voitko sen? päiväsi hän ukoi käteen Jumalan.