Helmi nukahti tänään ikuiseen unee. Onneksi kuitenkin ihan rauhallisesti ja ilman nukutuspiikkiä. Mentiin Forssaan ja sit pidin helmee siin sylissä, olihan se hirmu apaattinen ja rauhallinen mut en mä osannut tällästä odottaa. Kun vein vauvan takasin häkkiin, sen jalat ei enää kantanu ja se ryömi eteenpäin, kuitenkin sen verran jalat kaikki toimi että sai potkittua. Jätin sen hetkeksi rauhottuun ja kun menin katsomaan niin Helmi hengitti enään todella pinnallisesti ja hetken päästä rakas oli nukahtanut ikuisesti. Ikävä on kova <3 Toisaalta olen tyytyväinen, että meni näin nopeasti ilman tuskia. Ikää neidillä oli vähän päälle kaksi vuotta. Rakas... <3