Mä herään unesta kiitän kaikest pienestä hengitän ja rakastan niitä jotka kulkee vierellä. Tässä maailmas me eletään ja kuollaan mä en stressaa lähtöö viel mä kerkeen juosta vielä suojaan. Mä sidon kädet ristiin ja toivon kaikkee hyvää ja lupaan pitää huolta kaikest mikä on mulle pyhää (ÄLÄ KOSKE MUN NAISEEN), se paikka ei oo vapaana. Me ollaan maailman vankeja taivaas ollaa vaipaita, mut me voidaan kyl lentää ja temmeltää iloita ja itkeä ja surra mitä menetetään. Se on vaan luonto ku ihmishenki riistetään joka päivä vika päivä joka päiväst kiitetään. Yhdyn siihen mitä maailma mulle tarjoo, annan tukee kaikille lupaan sekä vannon kautta kiven ja kannon voit luottaa siihen pysähdy hetkeks ei kellään oo niin kiire.
Musta on kiva miettii paikkaa jossa on ystäviä eikä vihamiehiä. En tykkää riidellä, en tykkää tapella. Koitan pysyy eros niist, koska ei oo mukavaa et joltain muulta ku elämltä turpaa saa. Ja mä haluun elää isoksi ja kuolla vanhan.
Musta on kiva miettii paikkaa jossa on ystäviä eikä vihamiehiä. En tykkää riidellä, en tykkää tapella. Koitan pysyy eros niist, koska ei oo mukavaa et joltain muulta ku elämltä turpaa saa. Ja mä haluun elää isoksi ja kuolla vanhan.