Miksei nykyajan ihmiset tapoja paranna
Voisitpa ymmärtää kuinka mul on huono olla
Tää ei oo itsemurha kirje, tai en oo varma
Miksei nykyajan ihmiset tapoja paranna
Mut mä tunnen tän paskan sit sunki puolesta
Välitin susta, enkä sun ulkokuoresta
Mä luulin tosissaa, ettei mua petetä
Olin niin kilttiki, miksei välitetä
Miltä musta tuntuu, tää välil vetää
Mut tosi maahan, miks mut yksin jätetää
Emmä koita sanoo että itkisin sun perään
Mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enään
Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa
Ja tiedän mitä tarkottaa, ku alas vajoaa
Mä luulin joskus että olisin ollu masentunu
Mut nyt tajuun ku tältä ei oo enne tuntunu
Vaan nyt tosissaa kärsin masennusta
Jos mä oisin ollu paska tai oisin ansainnu sen
Niin sit mä voisin jättää taakse masennuksen
Mä kyl koitan nyt kirjottaa ylös mun ajatuksii
Mut ei tääkään toimi, ei tää aina tee parannuksii
En tiedä tunnenko vihaa itkuu suruu tuskaa
Mut mä välitin todellakin mun murustaa
Mietin vaan et miten sä pystyit tekee sillee
Nyt on masennus huipus tulee kuolema silmille
Mä itken yöt
Maailmassa riittää liiaks näit kusipäitä
Eikö sul oo tunteita, et oo varmaa ees itkeny
Ootkohan pyytäny ees anteeks, et mun mielestä
Tai korkeintaa netin kautta ku uus on vieressä
Mul on paras olla sillon harvon ku nukun
Siks mietin itsemurhaa että ikuisesti nukun
Oon pahoillani mut nyt mietin itsemurhaa
Ja tän paskan jälkeen en tee sitä kyllä turhaa
KIITOS JA ANTEEKSI.
