Tää ei oo itsemurha kirje, tai en oo varma
Miksei nykyajan ihmiset tapoja paranna
Voisitpa ymmärtää kuinka mul on
huono olla
Tää ei oo itsemurha kirje, tai en oo varma
Miksei nykyajan ihmiset tapoja paranna
Mut mä tunnen tän paskan sit sunki puolesta
Välitin susta, enkä sun ulkokuoresta
Mä luulin tosissaa, ettei mua petetä
Olin niin kilttiki, miksei välitetä
Miltä musta tuntuu, tää välil vetää
Mut tosi maahan, miks mut
yksin jätetää
Emmä koita sanoo että itkisin sun perään
Mua pelottaa ku
en oikeesti
jaksa enään
Nyt mä
tiedän miltä tuntuu olla
lasi joka hajoaa
Ja tiedän mitä tarkottaa, ku
alas vajoaa
Mä luulin joskus että olisin ollu
masentunu
Mut nyt tajuun ku
tältä ei oo enne tuntunu
Vaan nyt tosissaa
kärsin masennusta
Jos mä
oisin ollu paska tai oisin
ansainnu sen
Niin sit mä voisin
jättää taakse masennuksen
Mä kyl koitan nyt kirjottaa ylös mun ajatuksii
Mut ei tääkään toimi, ei tää aina tee parannuksii
En tiedä tunnenko
vihaa itkuu suruu tuskaa
Mut mä
välitin todellakin mun murustaa
Mietin vaan et miten sä
pystyit tekee sillee
Nyt on
masennus huipus tulee
kuolema silmille
Mä itken yöt
Maailmassa riittää
liiaks näit kusipäitä
Eikö sul oo tunteita,
et oo varmaa ees itkeny
Ootkohan pyytäny ees
anteeks, et mun mielestä
Tai korkeintaa
netin kautta ku uus on vieressä
Mul on paras olla sillon harvon ku nukun
Siks mietin
itsemurhaa että ikuisesti nukun
Oon pahoillani mut
nyt mietin itsemurhaa
Ja tän
paskan jälkeen en tee sitä kyllä turhaa
KIITOS JA ANTEEKSI.