IRC-Galleria

Joskus sen käsittää,
kun menettää jotain
niin tärkeää.
Jotain arvokkaampaa,
kuin raha
Jotain kauniimpaa ja niin tärkeää.

Ei ole pakopaikkaa enään minne mennä,
ei paikkaa jonne paeta tätä pahaa maailmaa,
eikä ystäviä siellä odottamassa iloiten.

En hevosten hörinää enää kuulekkaan.
En tuttuja kasvoja näekkään.
En kavioiden kopsetta kuulekkaan.

Vain muistoissani heijastuu.
Tuo keltainen talo ja talli punainen.

Joskus se koti toinen,
pakopaikka jossa murheet unohtaa pystyi.

Nyt sanat kaikuvat siellä,
muistot kaikki rakkaimmat siellä.
Mutta palata sinne ei voi.

Mutta muistot säilyvät aina,
ne kätketty on sydämiin aina.

Jotkut muistelevat porukalla hetkiä noita.
Minä muistelen yksin täällä.

Parhaimmat ajat vietin siellä
ja ne muistaa tahdon nyt ja aina.

Vaikkei helppoa ollutkaan aina,
toinen koti se oli aina.

Kaipaan hetkiä noita
ja valutan kyyneleitä monta.

Kiitän kaikkia kuluneista vuosista ja hienoista hetkistä.
Tulen muistelemaan aina lämmöllä niitä aikoja ja hevosia mahtavampia.
Kiitos, että sain olla matkassa mukana hetken ja kokea kanssanne paljon
asioita. Nyt jatkan matkaa ja muistelen noita hetkiä rakkaimpia.

Kiitos eniten Ritulle ja Ninjalle, että teitte tämän mahdolliseksi
ja sain tutustua mahtaviin ihmisiin + hevosiin.
Olette sydämmessäni aina.
Kaikkea hyvää jatkossa teille.