IRC-Galleria

Olet minulle niin tärkeä.
Ei rakkauttani mikään voi särkeä.
En pystyisi elämään ilman sinua,
toivon että tulet aina rakastamaan minua.
Ollaan ikuisesti yhdessä,
kävellään huomiseen käsi kädessä.
Yritän vain sanoa että sinulla on rakkauteni,
eli koko minun sydämeni.

Ikuisesti sinun<3

Tuhoan

Minä tuhoan
Minä tuhoan
Minä tuhoan kaiken mihin kosken
niitä satuttaa jota eniten rakastaa...

---

Älä kysy miltä musta tuntuu
En ehkä pysty sulle vastaamaan
Kun kaikki hetkessä muuttuu
niin tuska satuttaa ja raastaa

Luotin sinuun niinkuin parhaimpaan ystävään.


En muista miten silloin nautittiin,
kun kaikki muistot mustaksi muuttuu.
En muista miten rakastuttiin,
nyt elämältäni suunta puuttuu.

Luotin sinuun niinkuin parhaimpaan ystävään.


Älä sano että sinulla on ikävä,
mä yritän nyt olla järkevä.
Mut pidä mua viellä hyvänä,
minulla on sinua ikävä.

Luotin sinuun niinkuin parhaampaan ystävään

---

Minä tuhoan,
Minä tuhoan,
Minä tuhoan,
Minä tuhoan kaiken mihin kosken,
Minä tuhoan kaiken mihin kosken,
niitä satuttaa jota eniten rakastaa...

Minäkö alaikäinen? :o

Onko sitä edes olemassa, vai kuvittelemmekö vain?

Uusi päivä koittaa
uusine kasvoineen,
uusine tunteineen.
Yksikään päivä ei ole kuin toinen,
ikuisuus ei ole totta.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan,
aivan kuten päivät vaihtuvat.
Mistään ei voi pitää kiinni,
Kaikki muuttuu kuitenkin.
Mihinkään ei pidä luottaa,
mikään ei pidä kuitenkaan.
Valetta kaikki.
Loppujen lopuksi kaikki häviää.
Hitaasti, mutta häviää.
Aivan kuten kyyneliäkin heitetään hukkaan.
Kaikki loppuu aikanaan...
Miksi siis edes yrittää?

Silmiin tumman sinisiin
upotan katseeni
Tiedät tunteeni,
ne purskahtavat pintaan
mutta sinusta en selvää saa
Annat merkkejä
annat ymmärtää,
mutta kaikki on pelkkää valetta
Sen tiedän,
mutten halua uskoa
Elän omassa maailmassani
toiveita ja unelmia
siihen se jää, kuvitelmiini
ei toteudu, ei koskaan!
Pakko kohdata totuus,
pakko!

Siis kaiken tämän jälkeen
pakotetaan
viedään mukanaan
ja mukaan tietty mennään.
Kaiken tämän jälkeen
Liian kauan kestänyt
Pakotus ja pelko
Pelko tulevaan
pelko menneestä
Pelkoa ja kyyneliä
Kaiken tämän jälkeen
Ei pysty sanomaan ei
Pakotus ja pelko
raastavaa todellisuutta
Pakotus ja pelko
jatkuu ja pahenee
Pakotus yleistyy
Pelko vahvenee
...Kaiken tämän jälkeen...

Tunnen sen taas,
kadotetun tunteen.
"Onneksi" sitä kutsutaan.
Tunne joka saa jaksamaan,
tunne joka tuo valoa elämään.
Olen saanut osani siitä
ja luulen,
toivon,
että tulen saamaan lisää tätä
kultaakin kalliimpaa tunnetta.
Tätä ei voi ostaa,
ei noin vain löytää.
Minä olen sen saanut
ihmisen muodossa,
enkä koskaan,
en niin kauan kun elän,
päästä sitä menemään! <3

Elikkä. Nopea selostus.
Minä, Ansu, Jokiranta, Kaljaa...

Eli päätimme siis perjantaina käydä jokirannassa Mian, Jocken, Bilin, Ansun ja Sampan kanssa. Käynti venysi minun, Ansun ja Sampan osalta, ja istuimmekin siellä koko illan, sillä aikaa kun seuramme vaihteli ajan kuluessa. Meillä oli kova meno päällä. Opimme mm. missä vessa on, ja että kuinka pyöräillään kännissä hameen kanssa (huomasin muuten ansussa pihtari puolen, valitti kovaäänisesti siitä, ku antoi tulta tuntemattomalle. Kuluttaa kuulemma kaasua:o ).
Aika kului nopeasti, ja pian olikin jo Sampan mielestä kotiinmeno aika... Lähdimme kiltisti Sampan mukaan ja saimme jopa oman kyydin kotiin asti. Matkalla protonin satulinna oli kova hitti jota kuunneltiin ja laulettiin useita kertoja!!



Tässä iltamme lyhyesti...:D Hauskaa oli, uusiksi pian<3<3

Ihan sama... En jaksa.