IRC-Galleria

Lapiksen tarina.

Lapiksen äiti oli peuraihminen, eli hänellä oli vain peura muoto. Isänsä oli norsudemoni ja lisäksi hänellä oli myös jakki ja hevonen muotoina. Lapis syntyi metsässä peurana, iltahämärän aikaan. Lapiksen piti oppia heti kävelemään, sillä lähistöllä liikkui paljon villejä, lihaa syöviä norsudemoneja.
Kun Lapis oli viikon vanha hänen isänsä tuli heidän luokse hädissään….
- Eeri ja Lapis! Nyt pakoon ja äkkiä!
Lapiksen isä huusi ja melkein kannoilla juokseva norsudemoni syöksähti heitä kohti. Norsudemooni otti Lapiksen isän jalasta kiinni kärsällään ja heitti hänet pitkälle ja lähti Lapiksen ja Eerin perään.
- Isä…!
Lapis huusi ja pysähtyi, mutta Eeri puukkasi Lapiksen jatkamaan matkaa.
- Lapis rakas… Älä pysähdy, isä tulee kyllä…
Eeri sanoi ja Lapis alkoi itkeä sillä häntä pelotti ja juokseminen väsytti.
Eeri ei kuullut enää demonin juoksu askelia perässä ja uskalsi pysähtyä. Lapis kävi saman tien makuulleen ja huohotti. Eeri nuoli Lapista.
- Ei mitään hätää rakas, ei mitään hätää…
Eeri sanoi, mutta yhtäkkiä Eerin takaa syöksyi vahingoittunut norsudemoni, joka seivästi Eerin syöksyhampaisiinsa ja Lapis jäi melkein alle, mutta jäi lakojen väliin pienen kokonsa ansiosta. Lapis katsoi äitiään kauhuissaan ja näky painui syvälle hänen mieleen. Lapis jähmettyi pelosta paikoilleen ja katsoi kun demoni lähestyi häntä. Mutta toinen norsudemoni tuli seisomaan Lapiksen ylle suojaksi, se oli pahoin haavoittunut niskasta, jalasta ja kaikkein pahiten selästä.
- Lapis. Juokse.
Se käski ja hyökkäsi kyyneleet silmissä toisen norsudemonin kimppuun, nähdessään Eerin kuolleena hänen syöksyhampaissaan. Lapis ei liikkunut, hädin tuskin uskalsi hengittää. Suojaava norsudemooni heitti vihollisen puuta vasten joka tainnutti sen hetkeksi. Suojellut norsudemoni muuttui peuraksi ja tuli Lapiksen luokse.
- Lapis!? Poikani, kuuletko minua. Nouse ylös, meidän on lähdettävä.
Lapiksen isä puukkasi rajusti Lapista jolloin Lapis nousi jaloilleen ja sitten he lähtivät.
Pitkän matkan kuljettua Lapis ja hänen isänsä pysähtyivät kukkulan laelle josta näkyi vahan aikainen kylä.
- …äiti….
Lapis sanoi viimein ja kyyneleet valuivat vuolaana virtana poskilla.
- …. Ole rohkeana.. poikani… me selvitän….
Lapiksen isä sanoi rohkaisevasti ja katsoi kylää.
- < Peltokylä… vien poikani sinne, he huolehtivat hänestä…>
Lapiksen isä sanoi ajatuksissaan ja lähti viemään horjuen ja väsyneenä Lapista alas laaksoon, Peltokylään.
Peltokylä on saanut nimensä siitä, sillä siellä elettiin viljelemällä ja myymällä viljaa. Siellä maaperä on hyvää ja siellä voi viljellä lähes kaikkea, puista pensaisiin ja korsista kukkiin.
Isä saapui Lapiksen kanssa erään suuren talon eteen ja ovesta syöksähti ulos noin 30 vuotias nainen.
- Voi hyvä luoja! Sam. Mitä on tapahtunut!? Missä Eeri.
Nainen kysyi hädissään ja auttoi Samin makuulleen maahan. Lapis seisoi Samin takana pelokkaana ja tyhjää tuijottaen.
- Eeri… Eeri on kuollut… norsudemoni hyökkäsi. Yritin taistella mutta se oli johtavauros siinä metsässä ja se on vahva…Lapis näki äitinsä kuoleman. Huolehtikaa pojastani ja antakaa hänelle siemen… silkkikirsikkapuun siemen… Saara, pidä huolta Lapiksesta…
Sen sanottua Sam sulki silmänsä ja meni rennoksi. Muita kylän väkeä oli tullut heidän luokse säikähtäneinä.
- Mitä on tapahtunut Saara…
Yksi kyläläisistä kysyi. Saara laski Samin pään sylistään maahan varovasti ja nousi ylös-
- Sam ja Eeri ovat kuolleet. Norsudemoni hyökkäsi kimppuun. Sam toi poikansa meille, Lapiksen.
Saara sanoi ja nosti Lapiksen syliinsä joka ei hievahtanutkaan.
- Lapis näki Eerin kuoleman ja on järkyttynyt. Lapiksesta tulee koko kylän ottolapsi, kunhan on päässyt traumoistaan yli.
Saara sanoi ja vei Lapiksen sisälle. Muut kyläläiset hautasivat Samin ja etsivät Eerin ruumista, ja löysivät hänen pahoin revityn ruumiin. Eerin ruumista ei oltu syöty joten se voitiin kuljettaa kylään. Eeri haudattiin Samin viereen ja kiven veistäjät tekivät hautakiven haudalle.

Vuosia meni ja Lapis oli päässyt traumoistaan yli, mutta näki painajaisia tapahtumasta ja oli erittäin ujo ja hiljainen, mutta myös erittäin ahkera vaikka oli viisi vuotias. Saara oli ainoa jolle Lapis uskalsi puhua kunnolla. Eräänä päivänä Lapis tuli Saaran luokse.
- Voitko tehdä tästä lankaa…?
Lapis kysyi innokkaana ja ojensi villakasan Saaralle. Saara katsoi hymyillen Lapista.
- Totta kai voin tehdä.
Saara sanoi. Lapis hihkaisi ja antoi villat Saaralle ja lähti ulos pellolle jossa kasvoi pieniä puun taimia. Hetken päästä Lapiksen luokse tuli pieni 5 hengen ryhmä. Kaikki olivat noin seitsemän vuotiaita ja ryhmässä oli 4 poikaa ja yksi tyttö. Jengi alkoi kiusata Lapista, ilkkuivat ja tönivät ja repivät puiden oksia.
Lapis yritti estää, muttei voinut, sillä he olivat vahvempia. Lapis juoksi lopulta aina sisälle itkien ja sulkeutui huoneeseensa.
Saara oli vienyt valmiit langat Lapikselle ja sen jälkeen Lapis oli ollut vain huoneessaan koko päivän. Vasta illalla Lapis tuli ulos ja meni pellolleen. Seuraavana päivänä Lapis näytti Saaralle mitä oli tehnyt illalla.
- Voi miten kaunis, mistä sinä tämän?
Saara kysyi.
- Tein sen itse hiuksistani.
Lapis sanoi hymyillen. Saara oli hämmästynyt.
- Näin silkkinen kangas… hiuksistasi…
Saara sanoi ja silitti Lapiksen päätä.
- Ei ole ihmekään, sinulla on silkkiset hiukset ja sukunimesi on Silk. Eeri ja Sam olisivat ylpeitä sinusta.
Saara sanoi hymyillen ja halasi Lapista. Lapiksen hymy hyytyi hiukan kuullessaan vanhemmistaan, mutta piristyi kuultuaan mitä Saara sanoi.
- Lähdetään näyttämään muille mitä olet tehnyt.
Lapis riemastui ja oli jo odottamassa ovella jakiksi muuntautuneena. Saara laittoi rusetin Lapiksen häntään ja avasi oven. Lapis meni pukkilaukalla Saaran edellä ja juoksenteli ympäriinsä. Kyläläiset tulivat Saaran luokse ja kysyivät miksi Lapis oli noin riemuissaan. Saara kertoi Lapiksen tehneen omasta hiuksistaan silkkirusetin. Vaikka siinä oli ompelu virheitä, se oli upeasti onnistunut viisi vuotiaalta. Kaikki ihailivat Lapiksen rusettia ja Lapis oli ihan punainen ujoudestaan.
- Lapis on selvästi perinyt Eerin taidon ja silkin pehmeän turkin.
Yksi kyläläisistä sanoi. Eerillä oli silkkiset hiukset joista se pystyi tekemään lampaanvillan tavoin lankaa ja kutomaan siitä silkki kangasta, jonka Lapis oli merinyt. Lapis lähti pellolleen ja aikuiset jäivät juttelemaan Saaran kanssa.

Vuosia vieri ja Lapis oli tehnyt paljon silkki töitä Saaralle ja kyläläisille. Lapiksen norsudemoni muotokin oli tullut esille ja Lapis auttoi kyläläisiä mielellään peltotöissä.
Lapis oli eräänä päivänä hoitamassa silkkikirsikkapuitaan, kun jengi tuli Lapiksen luokse, Lapis oli 11 vuotias ja jengiläiset 13. Jengiläiset kiertelivät ja katsoivat ympärilleen, Lapista pelotti hiukan ja jatkoi töitään tarkkaillen heitä.
- Puusi ovat jo isoja, niissä on jo marjojakin.
Jengin johtaja sanoi ja taittoi oksan irti. Lapis kauhistui.
- Älkää! Älkää repikö oksia!
Lapis parahti. Jengin johtaja naurahti ja otti lisää marjoja repien isoja oksia, muutkin repivät ja söivät marjoja. Lapis yritti estää, mutta hänet tönäistiin pois. Lapis muuttui norsudemoniksi ja yritti pelotella heidät pois. Johtaja hymyili ja yksi hyppäsi selkään ja laittoi Lapiksen korviin korvarenkaat ja niihin ilmestyi pitkät ohuet riimut. Jengiläinen veti vasemman puoleisesta ketjusta, Lapis parahti ja kääntyä vedon mukaan ettei korviin sattuisi.
- Se toimii. Nyt meillä on ratsu ja työ väline.
Jengiläinen huudahti ja ohjasi Lapiksen heidän majapaikkaansa kohti, joka sijaitsi metsän laidalla. Vaikka Lapis oli 11:sta, silti oli täysikasvuisen norsudemonin mitoissa.
Jengiläiset käyttivät Lapiksen muotoa hyväksi, kunnostamaan heidän majapaikkaansa.
Lapis ei voinut poistaa korviksia sillä niissä oli taika ja joutui tekemään töitä jengiläisille. Sitten eräänä päivänä jengiläiset saivat tietää Lapiksen silkkisistä hiuksista, ne tulivat ja leikkasivat Lapikselta hiukset pois. Lapis ei voinut olla enää kertomatta jengiläisistä ja kertoi Saaralle mitä muut lapset olivat tehneet. Saara ja muut kyläläiset kävivät kertomassa niiden vanhemmille ja jengiläiset saivat rangaistukset vanhemmiltaan.
Viikkojen päästä jengiläiset tulivat Lapiksen luokse vihaisina, he sytyttivät Lapiksen puut tuleen ja ajelivat hiukset uudelleen. Yhdellä jengiläisellä oli paljon mustelmia, sillä hänen isä oli alkoholisti ja oli hakannut hänet kännissä. Jengiläinen otti kaksi piikkisen talikon ja yritti iskeä sen Lapikseen, mutta Lapis väisti ja sai vain suuret haavat vasempaan kylkeen.
- Mitä sinä teet!?
Jengin johtaja huusi ja tönäisi pojan kumoon.
- Tapoit sen melkein! Nyt lähetään lipettiin, kyläläiset tulevat!
Johtaja huusi ja tarras kaveria käsivarresta ja riuhtas ylös, mutta poika oli vielä vihainen ja yritti uudelleen, mutta johtaja vetäisi hänet kauemmaksi Lapiksesta. Talikko osui kuitenkin ja teki haavan entisen haavan kohtaan, joka meni vähän eri suuntaan, haavasta tuli y:n muotoinen ja vieressä oli toinen suora haava. Jengiläiset pääsivät pakoon ja Lapis vietiin nopeasti sisälle ja hoidettiin. Mutta Lapiksen puita ei voitu pelastaa, kaikki paloivat maantasalle.
Kun Lapis oli parantunut viikkojen kuluessa, hän otti vanhempiensa haudan vieressä olevasta kirsikka puusta siemeniä ja istutti ne uudelleen kunnostetulle pelolle.
Jengiläisiä ei näkynyt moniin vuosiin. Lapis lähti Peltokylästä täytettyään 17 vuotta ja asuu 12 planeetalla One Piecessä. Saara ja kyläläiset lupasivat hoitaa puita, ja Lapis lupasi tulla syksyisin jakeväisin auttamaan peltotöissä.
Lapiksella on pieni kämppä ja kellarissa on suuri työhuone jossa sitten ompelee silkkiä ja myy niitä. Lapis on edelleen ujo ja pelokas, ei puhu paljon mutta hymyilee sen edestä. Lapikselle on tullut erikoinen taito, hän voi vaikuttaa toisen uniin eri hajuilla ja oppii hajut hetkessä, jopa yhdellä nuuhkaisulla. Peurana hänen askelistaan jää maahan hennonsininen, hileinen hohde, joka häviää 20 sekunnissa. Lapis häpee omaa ulkomuotoaan, sillä hän näyttää ihan naiselta ja ääni kuulostaa naiselliselta, sekä Lapiksella norsudemooni muoto on nainen. Lapiksella on tapana yleensä jäädä ajatuksiinsa ja ei ”huomaa” ympärillä olevaa maailmaa