kuin tunturituulen lailla
minä yksinäni huokailen
sen mitä olin vailla
sitä koskaan saanut en
kuin vetten suurten pauhun
alle peittyy kaikki muu
muistan vain sun naurun
ja kohtalokkaan suun
kuin jäätävän kylmä viima
sinä minuun arven löit
vaan mua mahtavampi voima
pois luotain sinut vei
kuin märkänä satava nuoska
minut kastaa kylmettää
sun sanasi iski kuin ruoska
nyt se vihloo lämmittää
sitä mikä sydämestäni hohtaa
ei voi aurinko sulattaa
ja sinne tahdoin sinut noutaa
tyttö pieni kuolemaan