Minun sydämeni itki
Ja minun suuni halusi pyytää anteeksi
Mutta minä kovetin sydämeni
Ja minun suuni lausui loukkauksia
Ei kasvoista kuvastunut tuska
Mitä tunsin syvällä sielussani
Kun ymmärrykseni palasi
Itkin
Minun käteni hellyyttä tarjoten
Hamusivat hiuksiasi
Mutta sinä vedit itsesi pois
En enää pyytänyt anteeksi
Olin jo turtunut pahoihin tekoihini
Miksi suotta luvata mitään johon et usko
Ja johon en enää itsekään uskonut
Mieleeni kuvastui meri
Joka ei täyty joista jotka siihen virtaavat
Kuitenkin niiden on virrattava
Silloin pyysin anteeksi
Sillä me molemmat tarvitsimme toisiamme.>