IRC-Galleria

Talven tullen
ovat kyyneleet hänen poskillensa jäätyneet
ja hänen surusilmänsä, siniset

toivosta luopuneet.

Joka yö
kun painan pään tyynyyni,
( ne ovat siellä )
ne siniset surusilmäsi,

valheilla ruokitut hiuksesi
ja murheiden mustaama sydämesi.
Huutosi tunkeutuvat uniini.
Tuskaisat avunhuudot huumaavat korviani.

Olet mustien ruusujen puutarhassa,
piikkisten orjantappuroiden saartamana.
Taivas on täynnä mustaa, sydäntä raastavaa tuskaa.

Mustia ukkospilviä pullollaan
auringosta ei tietoakaan.

Tähdetkin juosseet pakoon sitä synkkyyttä

Tuskaa,

pelkoa,

epätoivoa

ja tyhjyyttä.

Juokset alla ukkosen,
raiskaavan kaatosateen
mustien sadepisaroiden.

Kohti kotia.
( Väärin. ei sinulla ole sellaista. )

Piikkiset orjantappurat raatelevat kätesi ja
jalkasi.
Puhkaisseet ovat myös
siniset surusilmäsi.

Vauhtisi hiljalleen hidastuu Â…

Sade hetkeksi lakkaantuu.

(kellojen viisarit pysähtyvät. Aika on hetken tuntematon muukalainen.)

Jäät paikallesi seisomaan
jotain suurta ihmettä odottamaan.
Asetut maahan makaamaan.
Tunnet kuinka lämpö tanssii sun kasvoillas taas.

Pian lakkaat tuntemasta
Kipua

Pelkoa

epätoivoa

tuskaa.

Olet saanut rauhan.

( Rest in peace. )