Kenkämme kastuivat
Syyssade oli ruohon kastellut
Oli eletty kesä tosiaan mikä kesä niin kaunis ja ihmeellinen
Sinusta ja tuoksustasi tulin humalaan
Vaikka olin vannonut etten koskaan enää rakastu
Sillä rakkaus ainakin minulla
On tuskaa ja menetyksenpelkoa
Siinä on siten surua
Mutta silti se on jotain niin kaunista.>